keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Elämää lastenkodissa

Lastenkodissa oli hyvä olla. Galina kävi sieltä käsin koulua ja pärjäsi koulussa hyvin ja lastenkodissa oli kavereita ja tutut hoitajat sekä joka aamu oli aamuhartaus ja viikonloppujen ja koulun lomien aikaan tehtiin kaikkea kivaa ja käytiin muun muassa retkillä. Galina oli onnellinen ja viihtyi lastenkodissa. Jouluna lapset saivat joululahjoja ja syntymäpäiviäkin juhlittiin.


Galinan 8-vuotissynttärit olivat unohtumaton kokemus koska ikinä ennen ei Galinan synttäreitä oltu juhlittu ja Galinasta kaikki oli niin ihmeellistä kun häntä varten oli leivottu kakku jossa oli 8 kynttilää ja lahjojakin hän sai ja hänelle laulettiin. Sekin oli ihanaa kun oli ruokaa ja puhtaat vaatteet, oli muita lapsia leikkikavereina eikä tarvinnut pelätä mitään eikä ketään ja hoitajat olivat hyvin lempeitä ja ottivat syliinkin.


Galina kiitti Jumalaa siitä kun oli päässyt turvalliseen ja ihanaan paikkaan ja kun mitään pahaa ei ollut hänelle sattunut enää sen jälkeen kun hän sinne pääsi. Tuota lastenkotia tukivat monet kristilliset avustusjärjestöt ja erään kristillisen avustusjärjestön lehteen pääsi Galina kun tehtiin lehtijuttua ja siinä oli Galinan kuva ja Galina onnellisena hymyili ja sanoi "Jumala on hyvä kun siunasi että pääsen orpokotiin. Minulle ei ole mitään pahaa tapahtunut sen jälkeen kun tänne pääsin."


Lehti julkaistiin ympäri maailman, myös Suomessa ja se tuli myös erääseen kristilliseen päihde-ja mielentterveyskuntoutujien toimintakeskukseenkin ja sen jutun luki myös eräs sen paikan toiminnan johtaja.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Lastenkodissa

Viranomaisten kautta selvitettiin Galinan henkilöllisyys ja kävi ilmi, että on niin selvää että vanhemmista ei hänelle huoltajiksi ole, että on erittäin tärkeää että lastenkotiin johon Galina pääsee, Galina saa pitkäaikaispaikan. Galina vietiin maaseudulle lähelle Pietaria ja siellä on se kristillinen pieni lastenkoti jossa oli kodinomaiset olosuhteet ja siellä sai peseytyä ja puhtaat vaatteet ja myös lämmintä ruokaa oli joka päivä.



Galina piti siitä paikasta ja siellä hoitotädit olivat mukavia ja ystävällisiä ja siellä oli samassa huoneessa huonekaverina Galinaa pari vuotta nuorempi tyttö Olga. myös kolmevuotias poika nimeltä Igor oli siellä, mutta toisessa huoneessa jossa oli myös 4-vuotiaat kaksospojat. Siellä oli myös huone jossa oli 3-ja 4-vuotiaat siskokset. Galina oli vanhin noista pikkulapsista. Oli siellä myös isompikin tyttö, 17-vuotias Anna joka oli lastenkodin asukas hänkin mutta auttoi tätejä lastenhoidossa. Annan sisko joka oli 15-vuotias, oli siellä myös.


Galina tykkäsi erityisesti Olgan kanssa leikkimisestä. Olgasta tuli pian hyvin läheinen, kuin sisko tuolle Galinale. Tytöt juoksentelivat ja leikkivät keskenään ja Galina joka luonteeltaan on toisinaan melkoisen huimapäinen ja uhkarohkea, yllytti kerran Olgan kiipeämään lastenkodin pihalla olevan ison puun latvaan ja sinne molemmat tytöt kiipesivät ja hoitajat toruivat heitä siitä ja tyttöset joutuivat vähäksi aikaa arestiin.



Lastenkodissa oli pyhäkoulua sunnuntaisin ja myös joka aamu aloitettiin aamuhartaudella ja laulettiin hengellisiä lauluja. Tädit myös lukivat lapsille Raamattua. Galina piti noista raamatunlukuhetkistä ja hartauksista. Galina kävi koulua joka oli lastenkodin lähellä ja sinne oli lyhyt matka joka sujui Galinalta kävellen. Koulussa kukaan ei kiusannut Galinaa sen vuoksi että Galina on lastenkodissa, mutta näihin uskon asioihin ei suhtauduttu kovinkaan suopeasti. Galinan luokalla oli poika nimeltä Nikolai. Nikolaita kiusattiin koulussa, muut pojat kiusasivat, mutta Galina puolusti Nikolaita. Galina myös kertoi Nikolaille Jumalasta ja Jeesuksesta ja sanoi, että Jumalaan voit aina turvata ja hän kertoi myös, että Jeesus kuulee rukoukset. Galina opetti Nikolaita rukoilemaan ja laulamaan hengellisiä lauluja.



Nikolailla ei ollut aiemmin ollut yhtään kaveria mutta Galina oli Nikolain kaveri. Galina leikki kaikki välitunnit Nikolain kanssa ja opetti tälle hengellisiä lauluja. Nikolai kertoi, että hän oli laulanut hengellisiä lauluja kotona mutta vanhemmat eivät olleet pitäneet asiasta lainkaan. Vanhemmat olivat uhanneet antaa Nikolaille selkään. He olivat myös kieltäneet Nikolaita leikkimästä Galinan kanssa. Nikolai sanoi, että vanhemmat ovat ateisteja. Galina siihen sanoi, että vai niin. Sitten Galina sai päähänsä ajatuksen että hän menee soittamaan Nikolain perheen ovikelloa ja oven aukaisi Nikolain äiti ja Galina alkoi ovella heti laulaa


"Miksi viivyt sä poluill' maailman, Vaikka kuulla saat äänen Jeesuksen? Miksi kartat sä hellää katsettaan, Joka kadonnutta lasta seurajaa? Riennä nyt, riennä nyt, Riennä helmahan Jeesuksesi, Riennä nyt, riennä nyt, Ennen kuin yö sun saavuttavi.


Katso puolehen pyhän Karitsan, Joka viatonna kärsi eestäsi! Kalkin katkeran joi hän pohjahan. Kallis, kallis on hinta sielusi. Riennä nyt, riennä nyt, Riennä helmahan Jeesuksesi, Riennä nyt, riennä nyt, Ennen kuin yö sun saavuttavi.


Hälle itsesi uhraa kokonaan, Silloin onnen suuren saat sä seurassaan. Veri Karitsan sun sielus' puhdistaa, Etees avautuu kirkkauden maa. Riennä nyt, riennä nyt, Riennä helmahan Jeesuksesi, Riennä nyt, riennä nyt, Ennen kuin yö sun saavuttavi."


Aluksi Nikolain äiti meinasi häätää Galinan pois, mutta ei voinut häätää kun niin kauniisti Galina lauloi ja Nikolain äiti liikuttui ja tuumasi "Jumala on sittenkin olemassa" ja itkien polvistui rukoilemaan Jeesukselta syntejä anteeksi.



Nikolain äiti oli tullut uskoon. Myöhemmin uskoon tuli myös Nikolain isä. Galina oli lastenkodissa onnellinen ja hyvää huolta pidettiin. Lastenkodin tädit hoitivat hyvin ja myös hoitotätien sylissäkin sai olla ja erityisesti eräs Galinan suosikkitäti oli sellainen että vietti paljon aikaa Galinan kanssa ja huolehti Galinasta. Galinalla oli turvallista olla lastenkodissa ja koulumenestys oli erinomainen ja lastenkodin muut lapset olivat kivoja leikkikavereita ja koulussa oli Nikolai jonka kanssa Galina oli hyvä kaveri. 

Roska-auto

Galina oli viettänyt yönsä roskiksessa kun aamulla varhain tuli roska-auto joka ennen kuin Galina huomasikaan, kippasi roskiksen autoon ja Galina oli sielä lukemattomien roskapussien seassa ja auto lähti käyntiin, Galina huusi paniikissa apua ja kirkui kun roskapussit meinasivat vyöryä päälle.


Galinan onnistui kuitenkin kiivetä roskapussien päälle siten että matka sujui jotenkuten ja kun roskakuski kippasi roskat ja Galinan kaatopaikalle, Galina putosi niin pahasti ja niin ylhäältä että luita murtui ja rottalauma hyökkäsi Galinan kimppuun ja repi Galinaa pahasti. Galina oli menettänyt tajuntansa ja makasi siellä rottien syötävänä. Roskakuski huomasi onneksi, että siinä makaa pieni lapsi, Roskakuski hätisti rotat pois ja otti lapsen syliinsä ja vei lapsen sairaalaan.


Galina otettiin lastenosastolle ja hoidettiin kuntoon ja murtuneet luut kipsattiin. Galina heräsi osastolla eikä muistanut mitään miten oli joutunut roska-autoon ja sieltä pudonnut. Sairaalan henkilökunta luuli, että joku aikuinen on heittänyt pienen lapsensa roskikseen ja he olivat hyvin murheellisia Galinan puolesta.


Oikeasti Galina oli katulapsi joka oli mennyt roskikseen nukkumaan mutta lehdissä uutisoitiin, että joku on heittänyt lapsensa roskikseen koska on ilmeisesti kyllästynyt lapseensa. Galinan oli hyvä olla siellä sairaalassa. Sairaalassa hoidettiin kuntoon murtumat ja myös kaikki haavat ja naarmut. Kipsattu ja tikkejä täynnä oleva tyttö makasi sairaalassa ja hoito oli hyvää, oli ruokaa säännölisesti ja päivissä oli tietyt rutiinit. Galina myös sitten kun voimia tuli lisää, leikki muitten lapsipotilaitten kanssa.



Galina lopulta tuli kuntoon ja tuli aika hänet sairaalasta poistaa. Koska ei saatu selville mitään Galinan omaisista, Galina vietiin erään pienen helluntaiseurakunnan ylläpitämään lastenkotiin jonka toimintaa kristilliset avustusjärjestöt tukevat.

Katulapsi

Venäläinen tyttö nimeltä Galina oli paennut kotoaan, koska vanhemmat ryyppäsivät ja hakkasivat ja oli muutenkin turvatonta kotona elää. Galinalla ei ollut rahaa mutta hän matkusti Petroskoista tavarajunalla Pietariin siten että piileskeli jonkun tavaran sisällä. Galina oli vasta 7-vuotias, mutta silti hyvin etevä ja piileskeli tavarajunan tavaran seassa ja heti kun juna Pietarissa pysähtyi, Galina hyppäsi pois ennen kun kukaan tuli tavaroitaan hakemaan.


Galina oli yksinäinen ja onneton, mutta hän luotti siihen, että Jumala pitää hänestä huolen. Galina oli kuullut Jumalasta naapurin tädiltä, joka oli uskova. Naapurin täti oli pitänyt hyvää huolta Galinasta ja hoitanut Galinaa jos siitä lähtien kun Galina oli vauva. Naapurin täti oli myös sanonut, että missä koskaan oletkin, muista aina se, että Jumala pitää sinusta huolen. Galinalla oli lapsenusko ja hän oli pieni vielä ja sellaisenaan Jumalalle kelpaava. Galina ei pelännyt edes vaarallisia ihmisiä ja tilanteita joita isossa kaupungissa voi vastaan tulla koska hän luotti Jumalaan.


Galina ikävöi naapurin tätiä ja hän hieman myös itki. Naapurin tädistä kaikki ei olleet pitäneet, koska naapurin täti oli erikoinen ja Galina oli kuullut että naapurin tädilä on asperger ja mielenterveysongelmia yms ja että naapurin täti on häirinnyt joitakin ihmisiä. Joidenkin kommentti tuosta naapurin tädistä oli "kuka nyt tuollaisen luottaa lastensa lähelle!" Galina oli silloin suuttunut ja huutanut "Itse olette hulluja! Minä en teidän lähelle tulis ainakaan!" ja sylkäisi niitä ihmisiä päin ja kun ihmiset meinasivat antaa Galinalle ympäri korvia niin Galina osasi juosta ketterästi karkuun eikä kukaan saanut kiinni.



Galina oli käynyt koulua jo vuoden, oli aloittanut sen 6-vuotiaana ja oli nyt 7v. Galina osasi lukea ja kirjoittaa. Nyt Galina oli yksin vieraassa kaupungissa. Hän itkeä tirautti kun oli ikävä naapurin tätiä ja sitä kun naapurin täti otti hänet aina syliin ja halasi ja kun naapurin täti paistoi hyviä lettuja ja kun naapurin tätilä oli aina aikaa leikkiä Galinan kanssa ja kuunnella Galinan juttuja sekä laittaa Galinalle hyvää ruokaa jos Galinalla on nälkä ja usein Galina meni yökyläänkin naapurin tädin luokse.


Naapurin täti oli joskus vähän pöhkö. Naapurin täti tiesi jonkun keski-ikäisen rouvan joka asui Amerikassa ja jonka kuvia oli netissä nähnyt, olipa nähnyt lapsuuskuvankin jossa kyseinen rouva oli kuusivuotiaana istunut äitinsä sylissä ja oli näyttänyt täsmälleen samalta kuin Galina näyttää ja silmien katsekin oli ollut sama. Niin, silmien katse. Monet sanoivat että Galinalla on oudot silmät ja kummallinen katse ja että Galina tuijottaa. Galinaa oli koulussa haukuttu sen perusteella kun on oudon näköinen katse, oli sanottu, että Galina on aave ja että Galina näyttää kummitukselta ja varsinkin pojat olivat huudelleet "Galina on aave!" ja että "Apua, kummitus tulee!" koska Galina oli kuulemma kummituksen näköinen. Mutta haukkumnen oli loppunut kun Galina oli sanonut, että naapurin täti tietää tädin joka on päässyt Amerikkaan asti ja joka näytti kyllä lapsena samalta kuin Galina mutta on ihan järkevä ihminen kuitenkin ja päässyt elämässään pitkälle ja jonka ukki oli kuuluisa taidemaalari. Galina käytti sanoja joita oli kuullut naapurin tädin käyttävän ja se hiljensi kiusaajat ja sen jälkeen koulussa Galina oli saanut olla rauhassa.



Galina oli reipas ja sanavalmis lapsi, joka osasi pitää puolensa ja muutenkin tuli toimeen kaikkien kanssa ja joku joskus ilkkui oudon näköisen katseen vuoksi mutta Galina osasi semmoiset hiljentää. Opettaja kehui Galinaa reippaaksi ja sanavalmiiksi sekä rohkeaksi tytöksi joka ei juurikaan ujostellut ketään. Mutta nyt, Galina oli kaukana kaikesta. Ei opettajaa eikä naapurin tätiä eikä koulukavereita lähimaillakaan. Oli jo myöhä ja Galinaa väsytti. Galina löysi jonkun rakenuksen jonka pihassa oli roskikset. Galina kiipesi roskikseen ja laittoi kannen kiinni ja alkoi nukkua siellä jätesäkkien seassa.