Kaksospojat Andreas ja Joonatan syntyivät ja nyt oli tekemistä vauvojen kanssa koko perheellä. Kaisla oli nyt 10-vuotias ja tykkäsi kovasti uusista pikkuveljistä ja auttoi äitiään niiden hoitamisessa ja piteli usein pikkuveljiä sylissä. Kaisla oli arka ja pelokas rankkojen kokemuksiensa jälkeen, mutta perheen koira ja uudet pikkuveljet toivat iloa arkeen Kaislalle. Andreas ja Joonatan ovat identtiset kaksoset joista vaikeaa erottaa kumpi on kumpi mutta Kaisla oppi pian erottamaan sen.
Kaisla sai viettää kesälomaa ja syksyllä alkaisi sitten viides luokka kotiopettajan kanssa. Eläkkeellä oleva samaan seurakuntaan kuuluva leskirouva sai mielekästä tekemistä eläkepäiviinsä ja koska 10-vuotias tarvitsee myös sosiaalisia kontakteja niin päätettiin että Kaisla menee koulukiusattujen ja muiden kovia kokeneiden 10-14-vuotiaiden varhaisnuorten vertaistukiryhmään kerran viikossa.
Ryhmässä Kaisla oli aluksi arka, mutta tuli toimeen hyvin muiden lasten kanssa kun huomasi etteivät he kiusaa Kaislaa ja he itsekin tietävät miltä kiusaaminen tuntuu. Kaisla oppi vähitellen siellä olemaan luontevasti oma itsensä ja sai sieltä myös kaverin. Kaislan uusi kaveri harrasti 4H-kerhoja ja kursseja yms ja Kaisla kävi niissä kaverinsa kanssa ja koki ne kivaksi harrastukseksi. Kaislalla oli myös seurakunnasta saatuja ikäisiään kavereita joiden kanssa Kaisla oli. Yksi vertaistukiryhmästä saatu kaveri kävi luterilaisen kirkon varhaisnuorten kerhoissa ja kysyi Kaislaa mukaan niihin ja Kaisla alkoi niissäkin käydä vaikka ei olekaan luterilainen vaan mormoni.
Kotiopettaja oli oikein mukava ja Kaisla tuli opettajan kanssa hyvin toimeen ja opettaja osasi opettaa Kaislaa tosi hyvin. Tämä kotikoulu on väliaikainen ratkaisu ja tavoitteena on että kun Kaisla riittävästi toipuu traumoistaan, voi hän siirtyä jossain vaiheessa myös tavalliseen kouluun, mutta ei siihen kouluun jossa viimeksi oli vaan toiseen kouluun, samaan kouluun jota käy eräs Kaislan kaveri johon Kaisla tutustui 4H kerhossa ja joka sanoi, että hänen koulussaan ei ole kiusaamista ja Kaisla voi sinne tulla jossakin vaiheessa. Kaisla oli nyt viidennellä luokalla ja siellä pärjäsi ihan mukavasti.
Äiti hoiti kotona vauvoja ja pohdittiin sitä, että Kaisla voi kotiopetuksesta siirtyä kouluunkin sitten kun on siihen valmis. Nyt ei ollut vielä koska ajatuskin kouluun menemisestä aiheutti paniikkikohrauksia ja pahoinvointia, Kaislaa itketti ja myös oksetti ajatuskin moisesta, niin rankasti kiusattu hän oli ollut. Mutta seurakunnassa ei ollut kiusaamista eikä myöskään kerhoissa joissa Kaisla kävi. Kaisla eleli kotona ja oli iloinen kun sai olla äidin ja vauvojen kanssa päivät ja kun se kiva seurakunnan tätikin kävi joka päivä noin neljä tuntia opettamassa Kaislaa ja opetuskäyntien lisäksi oli myös etätehtäviä joita Kaisla teki. Kaisla oli pärjäävä ja omatoiminen ja jos opettaja oli reissussa niin itsenäinenkin opiskelu sujui.
Vauvat nukkuivat aluksi paljon mutta kuukausi kuukaudelta olivat yhä enemmän hereillä ja Kaisla tykkäsi osallistua niiden hoitamiseen, pidellä sylissä ja myös leikkiä vauvojen kanssa. Kaisla hali pikkuveljiään ja sylissä piteli paljon ja vanhemmista oli ihanaa nähdä miten huolehtiva isosisko Kaisla on ja miten ihana sisarussuhde hänelle on näiden veljien kanssa muodostumassa. Myös seurakunnassa kaikki huomasivat miten ihana isosisko Kaisla on.
Nyt oli äitija isä onnellisia siitä kun heillä on kolme ihanaa lasta ja vaikka aluksi oli ollut vaikeaa niin nyt oli kaikki paremmin. Silti myös vanhemmat joutuivat käymään kumpikin terapiassa koska oli ollut niin rankkaa viime vuonna että mielenterveyskin oli järkkynyt.
perjantai 27. lokakuuta 2017
torstai 26. lokakuuta 2017
Kaisla alkaa jo kotiutua
Kaisla, entiseltä nimeltään Galina, alkoi jo kotiutua. Aluksi hän oli onnellinen päästyään uuteen kotiin ja kaikki oli niin ihmeelistä sekä hienoa myös ja Kaisla oli aluksi vieraskorea ja kohtelias, mutta sitten vähitellen hän alkoi kokeilla rajojaan, ei aina totellut ja joskus myös kiukutteli vanhemmillen ja oli itsepäinen. Kaisla myös tahallaan teki asioita mitkä on kielletty ja Kaislaa toruttiin ja myös rangaistiin tottelemattomuudesta. Sekä asetettiin ja myös pidettiin selvät rajat. Kaislan koulu kuitenkin sujui hyvin ja hän oli vuotta ylemmällä luokala kuin muut ikäisensä lapset, kolmanella luokalla jo. Kaisla pärjäsi, jaksoi keskittyä, oli tuneilla aktiivinen ja sai hyviä arvosanoja ja kun joululoma tuli niin joulutodistus oli hyvä.
Kaisla kun kiukutteli ja uskalsi myös kokeila rajojaan, oli sen merkki, että Kaisla luottaa jo perheeseensä ja samoin sekin oli luottamuksen merkki kun Kaisla iltaisi käpertyi joko äidin tai isän syliin silloin kun katsottiin yhdessä telkkaria iltaisin. Kaisla oli todella fiksu tyttö ja selvästikin hyvä koulussa ja nerokas jopa ja jossain asioissa ikätasoa edellä. Kaislan kanssa oli oikein mukavaa elää. Jouluksi perhe lähti Tallinnan risteilylle eikä muuten Tallinnassakaan ollut Kaisla ikinä käynyt. Oli hyvät jouluruuat ja muutenkin kivaa ja sielä oltiin pari päivää ja Tallinnassa kierreltiin kauppoja ja kun tultiin kotiin niin kotona avattiin lahjat ja Kaisla ihastui kovasti uusista näteistä mekoista, Barbie-nukeista, peleistä, kirjoista, uusista koulutarvikeista ja yöpuvusta sekä kylpytakista ja tossuista joita oli saanut joululahjaksi.
Joskus jos Kaisla oli kiukkuinen vanhemmilleen, hän uhkasi karata takaisin lastenkotiin koska siellä oli mukavampaa kuin kotona mutta kun Kaisla leppyi, hän tuli syliin ja sanoi että ei hän oikeasti halua mihinkään lastenkotiin enää. Kaisla kirjoitteli kirjeitä lastenkotiin ja kertoi voivansa hyvin, käyvänsä koulua ja olevansa onnellinen. Kaislale vastatiin ja kerrottiin että myös lastenkodissa menee hyvin ja että nyt myös Olga on adoptoitu ja että Olga pääsi hyvään perheeseen, Yhdysvaltoihin, osavaltioon nimeltä Utah. Siellä on kuulemma teini-ikäisiä poikia kaksi ja Olga on onnellinen siellä ja koko perheen silmäterä ja hänestä hyvää huolta pidetään.
Vanhemmat halusivat Kaislalle sisaruksia lisää ja kävivät lapsettomuushoidoissa ja sen lisäksi olivat myös adoptiojonossa. Kaislakin haaveili, että olisipa hänelä sisaria ja veljiä. Perhe suunitteli myös muuttoa isompaan asuntoon viimeistään sitten, kun perheenlisäystä alkaa tulla. Kaisla kävi kolmanen luokan loppuun ja pärjäsi mainiosti. Samana vuonna ulko-ovelle ilmestyi kaksi pukuun ja solmioon pukeutunutta nuorta miestä. He olivat mormoneja ja perhe kiinnostui heidän sanomastaan ja viikonloppuisin koko perhe tutki poikien johdolla mormonin kirjaa. Kaisla tykkäsi kovasti että vieraita käy ja esitteli koulussa piirtämiään piirustuksia pojille. Pojast sanoivat että Kaisla on jo siinä iässä että voisi menä kasteelle jo. Kaisla oli kovasti kiinnostunut kaikesta mitä pojat puhuu ja Kaisla sekä myös vanhemmat tulivat siihen tulokseen, että Mormonin kirja on totta.
He kävivät myös kokouksissa ja Kaisla osallistui alkeisyhdistykseen ja alkoi viihtyä siellä ja koki sunnuntaisin kokoontuvan alkeisyhdistyksen olevan viikkonsa kohokohta. Perhe suunnitteli toiselle paikkakunnalle muuttoa, äiti oli hakenut töitä toiselta paikkakunnalta eräästä päihdevieroitushoitokodista koska hän on ammatiltaan päihdetyöntekijä. Kun sitten Kaislan kolmas luokka päättyi ja tuli kesäloma, perhe oli löytänyt toiselta paikkakunnalta asunnokseen ison kolmikerroksisen ja hienon omakotitalon johon he muuttoautolla muuttivat, Pohjanmaan rannikkoseudulle, paikkakunnalle jossa osittain puhutaan ruotsia.
Sellainenkin elämänmuutos tapahtui että kun perhe oli asettautunut taloksi uudelle paikkakunalle, he kävivät kaikki paikallisessa mormonikirkossa kasteella ja sen lisäksi nämä Kaislan uudet vanhemmat jotka olivat tähän saakka eläneet avoliitossa, menivät naimisiin Helsingin mormonitemppelissä ja heidät vihittiin myös iankaikkiseen avioliittoon ja sinetöitiin ajaksi ja ikuisuudeksi. Lisäksi Kaisla täytti 9 vuotta ja juhlittiin Kaislan syntymäpäiviä. Kaisla tykkäsi kovasti käydä alkeisyhdistyksessä ja sai sieltä ystäviä ja piti paljon myös opettajastaan siellä.
Neljäs luokka alkoi sitten syksyllä uudessa koulussa joka oli kotia niin lähellä että sinne saattoi hyvin kävellä. Kaisla oli ylpeä venäläisistä juuristaan ja sanoi luokassa kaikille olevansa venäläinen ja mormoni sekä vuoden muita nuorempi. Kaisla myös pärjäsi koulussa edelleen hyvin ja oli lahjakas. Mutta kavereita hän ei saanut. Muut oppilaat välttelivät Kaislaa ja naureskelivat hänelle. He myös sanoivat suoraan että Kaisla on harhaoppinen ja joutuu Helvettiin.
Luokassa oli paljon lestadiolaisten ja körttiläisten lapsia jotka eivät suvainneet Kaislaa ja haukkuivat pennuksi, ryssäksi, mormonipiruksi, harhaoppiseksi ja huomauttelivat että Kaislalla on oudon näköiset silmät ja että Kaisla näyttää kummitukselta ja Kaisla on aave. He aina huutelivat Kaislan nähdessään, että nyt kummittelee. Kaisla istui luokassa usein pää alaspäin ja entisestä rohkeasta ja sosiaalisesta tytöstä oli tullut arka, hiljainen, vaikeasti lähestyttävä ja helposti suuttuva. Kotonakin Kaisla oli erilainen kuin mitä aiemmin.
Aluksi vanhemmat luulivat sen johtuvan siitä, kun Kaisla on uudessa paikassa eikä ole sopeutunut vielä, mutta koska tätä kesti pitkään ja kouluarvosanat laskivat ja opettaja oli ottanut yhteyttä että Kaisla ei ole tullut kouluun moneen päivään, niin silloin äiti jutteli Kaislan kanssa asiasta että onko jokin vialla. Kaisla alkoi itkeä ja kertoi että häntä eri oteta mukaan, hänen kanssa ei haluta olla, hänelle naureskellaan ja että häntä haukutaan. Kaisla itki kertoessaan tätä. Äiti sanoi ottavansa opettajaan yhteyttä hän otti yhteyttä opettajaan ja kertoi tuosta kiusaamisesta. Koululle järjestettiin palaveri jossa juteltiin, että miten puuttua kiusaamiseen. Palaverissa oli mukana myös kiusaajia ja heidän vanhempiaan.
Sen palaverin jälkeen Kaisla luotti siihen, että voi mennä hyvin ja turvallisin mielin kouluun joulussa meni muuten mukavasti mutta koulupäivän loppupuolella eräs pojista sanoi "Senkin kantelupukki, sulle vielä kostetaan!" ja koulupäivän jälkeen kun Kaisla oli tullut kotiin ja ulkoulutti perheen pikkukoiria hihnassa, erään luokkatoverin 15-vuotias isoveli päästi koirat hihnasta irti karkuun ja koirat juoksivat karkuun tien yli ja sitten se 15v poika otti väkisin Kaislaa käsivarresta kiinni ja vei hänet metsään jossa oli pari muutakin isoa poikaa he porukalla hakkasivat Kaislan ja tiputtivat Kaislan metsässä olevaan vanhaan kaivoon ja jättivät sinne. Sitten pojat saivat kiinni perheen koirat ja tappoivat ne ja veivät verta vuotavat koiranraadot perheen postilaatikkoon ja kirjoittivat lapun "Teidän tyttärennekin makaa kuollena maassa".
Äiti kirkui kun näki nuo kuolleet koirat ja oli järkyttynyt asiasta ja isä soitti poliisille ja äiti ihan murheen murtama ja joutui jäämään sairaslomalle töistään ja luuli oikeasti että Kaislakin on kuollut. Poliisit etsivät Kaislaa ja kuulivat kun kaivosta lapsi huutaa apua ja poliisit hinasivat Kaislan ulos kaivosta, antoivat ensiapua ja soittivat ambulanssin. Kaislalla oli verta vuotavia haavoja ja vain viime tipassa Kaisla pelastui. Kaisla meinasi vuotaa kuviin mutta sairaalassa hän sai verensiirron ja Kaisla oli shokissa koska oli menettänyt paljon verta. Kaislalla oli myös luumurtumia. Kaisla oli useamman päivän siellä osastola ja joutui olemaan vielä muutaman kuukaudenkin koska joutui vielä leikkaukseenkin ja kädet ja jalat kipsattiin. Kaisla joutui sairaalan jälkeen sitten lasten kuntoutusosastolle ja joutui uudestaan opettelemaan kävelyn ja käsien käytön ja hän kävi myös sairaalakoulua.
Suru kuolleista koiri oli perheessä suuri ja pojat oli poliisi kuulustellut ja kun oikeudenkäynti tuli niin pojat määrättiin nuorisovankilaan. Myös kiusaajista useampi oli erotettu koulusta ja osa oli otettu huostaan. Kaisla palasi aikanaan kouluun mutta ei enää siihen luokkaan vaan erityisoppilaiden pienryhmään. Samoihin aikoihin äiti huomasi olevansa raskaana. Hedelmöityshoidot olivat auttaneet. Seurakunta auttoi ja tuki tätä perhettä paljon. Kaisla kun oli päässyt sairaalasta, hän kävi samaa koulua kuin ennenkin mutta pienryhmässä nyt ja siellä hän sai opiskella omaan tahtiinsa.
Äiti oli raskaana ja Kaisla sai tietää saavansa pian pikkusisaruksia, kaksi pikkusisarusta koska mahassa kasvaa kaksoset. Mutta koska oli eletty niin rankkaa aikaa, niin Kaisla oli arempi kuin aiemmin, pelkäsi luokassa olevia vilkkaita poikia ja nyt oli ilmennyt sitä että entisen luokan oppilaat haukkuvat Kaislaa vammaiseksi koska Kaisla on erityisluokassa ja tönivät Kaislaa ruokalassa ja välitunneilla ja Kaisla alkoi pelätä taas koulua ja koulumatkoja.
Äiti keskusteli rehtorin ja kouluviranomaisten kanssa, että voisiko Kaisla siirtyä kotiopetukseen ja että seurakunnasta löytyy nainen joka oli järkyttynyt Kaislan tilanteesta ja nainen on ollut opettaja ennen eläkeelle jäämistään ja voisi opettaa Kaislaa kotona. Asiasta keskusteltiin ja luvattiin että kun viides luokka alkaa niin Kaisla pääsee kotiopetukseen. Kaisla oli helpottunut kun pääsee kotiopetukseen ja lisäksi äiti päätti että kun kaksoset syntyy, hän on kotiäitinä ainakin siihen asti kunnes kaksoset täyttävät kolme vuotta. Hän on samalla siinä kun hoitaa pieniä myös Kaislan tukena ja turvana.
Koirien kuolema itketti monta kuukautta mutta sitten perheeseen hankittiin uusi koira, kettuterrieri joka sai nimekseen Sampo. Sampo oli suloinen pieni koiranpentu josta oli kaikille paljon iloa. Kesäloma alkoi ja Kaisla oli helpottunut kun pääsee eroon kiusaajista ja saa olla kotiopetuksessa syksystä alkaen. Kaisla kävi myös yksityisellä terapeutilla terapiassa ja terapeutti osasi auttaa hyvin traumaattisia kokemuksia kokeneita lapsia. Kaikki vaikeat kokemukset tulivat uniinkin ja Kaisla kasteli öisin vuoteensa ja joutui yöllä käyttämään vaippoja. Kaislaa nolotti mutta sovittu että tuo vaippa-asia on vain oman perheen juttu josta ei puhuta perheen ulkopuolisille.
Kaisla kun kiukutteli ja uskalsi myös kokeila rajojaan, oli sen merkki, että Kaisla luottaa jo perheeseensä ja samoin sekin oli luottamuksen merkki kun Kaisla iltaisi käpertyi joko äidin tai isän syliin silloin kun katsottiin yhdessä telkkaria iltaisin. Kaisla oli todella fiksu tyttö ja selvästikin hyvä koulussa ja nerokas jopa ja jossain asioissa ikätasoa edellä. Kaislan kanssa oli oikein mukavaa elää. Jouluksi perhe lähti Tallinnan risteilylle eikä muuten Tallinnassakaan ollut Kaisla ikinä käynyt. Oli hyvät jouluruuat ja muutenkin kivaa ja sielä oltiin pari päivää ja Tallinnassa kierreltiin kauppoja ja kun tultiin kotiin niin kotona avattiin lahjat ja Kaisla ihastui kovasti uusista näteistä mekoista, Barbie-nukeista, peleistä, kirjoista, uusista koulutarvikeista ja yöpuvusta sekä kylpytakista ja tossuista joita oli saanut joululahjaksi.
Joskus jos Kaisla oli kiukkuinen vanhemmilleen, hän uhkasi karata takaisin lastenkotiin koska siellä oli mukavampaa kuin kotona mutta kun Kaisla leppyi, hän tuli syliin ja sanoi että ei hän oikeasti halua mihinkään lastenkotiin enää. Kaisla kirjoitteli kirjeitä lastenkotiin ja kertoi voivansa hyvin, käyvänsä koulua ja olevansa onnellinen. Kaislale vastatiin ja kerrottiin että myös lastenkodissa menee hyvin ja että nyt myös Olga on adoptoitu ja että Olga pääsi hyvään perheeseen, Yhdysvaltoihin, osavaltioon nimeltä Utah. Siellä on kuulemma teini-ikäisiä poikia kaksi ja Olga on onnellinen siellä ja koko perheen silmäterä ja hänestä hyvää huolta pidetään.
Vanhemmat halusivat Kaislalle sisaruksia lisää ja kävivät lapsettomuushoidoissa ja sen lisäksi olivat myös adoptiojonossa. Kaislakin haaveili, että olisipa hänelä sisaria ja veljiä. Perhe suunitteli myös muuttoa isompaan asuntoon viimeistään sitten, kun perheenlisäystä alkaa tulla. Kaisla kävi kolmanen luokan loppuun ja pärjäsi mainiosti. Samana vuonna ulko-ovelle ilmestyi kaksi pukuun ja solmioon pukeutunutta nuorta miestä. He olivat mormoneja ja perhe kiinnostui heidän sanomastaan ja viikonloppuisin koko perhe tutki poikien johdolla mormonin kirjaa. Kaisla tykkäsi kovasti että vieraita käy ja esitteli koulussa piirtämiään piirustuksia pojille. Pojast sanoivat että Kaisla on jo siinä iässä että voisi menä kasteelle jo. Kaisla oli kovasti kiinnostunut kaikesta mitä pojat puhuu ja Kaisla sekä myös vanhemmat tulivat siihen tulokseen, että Mormonin kirja on totta.
He kävivät myös kokouksissa ja Kaisla osallistui alkeisyhdistykseen ja alkoi viihtyä siellä ja koki sunnuntaisin kokoontuvan alkeisyhdistyksen olevan viikkonsa kohokohta. Perhe suunnitteli toiselle paikkakunnalle muuttoa, äiti oli hakenut töitä toiselta paikkakunnalta eräästä päihdevieroitushoitokodista koska hän on ammatiltaan päihdetyöntekijä. Kun sitten Kaislan kolmas luokka päättyi ja tuli kesäloma, perhe oli löytänyt toiselta paikkakunnalta asunnokseen ison kolmikerroksisen ja hienon omakotitalon johon he muuttoautolla muuttivat, Pohjanmaan rannikkoseudulle, paikkakunnalle jossa osittain puhutaan ruotsia.
Sellainenkin elämänmuutos tapahtui että kun perhe oli asettautunut taloksi uudelle paikkakunalle, he kävivät kaikki paikallisessa mormonikirkossa kasteella ja sen lisäksi nämä Kaislan uudet vanhemmat jotka olivat tähän saakka eläneet avoliitossa, menivät naimisiin Helsingin mormonitemppelissä ja heidät vihittiin myös iankaikkiseen avioliittoon ja sinetöitiin ajaksi ja ikuisuudeksi. Lisäksi Kaisla täytti 9 vuotta ja juhlittiin Kaislan syntymäpäiviä. Kaisla tykkäsi kovasti käydä alkeisyhdistyksessä ja sai sieltä ystäviä ja piti paljon myös opettajastaan siellä.
Neljäs luokka alkoi sitten syksyllä uudessa koulussa joka oli kotia niin lähellä että sinne saattoi hyvin kävellä. Kaisla oli ylpeä venäläisistä juuristaan ja sanoi luokassa kaikille olevansa venäläinen ja mormoni sekä vuoden muita nuorempi. Kaisla myös pärjäsi koulussa edelleen hyvin ja oli lahjakas. Mutta kavereita hän ei saanut. Muut oppilaat välttelivät Kaislaa ja naureskelivat hänelle. He myös sanoivat suoraan että Kaisla on harhaoppinen ja joutuu Helvettiin.
Luokassa oli paljon lestadiolaisten ja körttiläisten lapsia jotka eivät suvainneet Kaislaa ja haukkuivat pennuksi, ryssäksi, mormonipiruksi, harhaoppiseksi ja huomauttelivat että Kaislalla on oudon näköiset silmät ja että Kaisla näyttää kummitukselta ja Kaisla on aave. He aina huutelivat Kaislan nähdessään, että nyt kummittelee. Kaisla istui luokassa usein pää alaspäin ja entisestä rohkeasta ja sosiaalisesta tytöstä oli tullut arka, hiljainen, vaikeasti lähestyttävä ja helposti suuttuva. Kotonakin Kaisla oli erilainen kuin mitä aiemmin.
Aluksi vanhemmat luulivat sen johtuvan siitä, kun Kaisla on uudessa paikassa eikä ole sopeutunut vielä, mutta koska tätä kesti pitkään ja kouluarvosanat laskivat ja opettaja oli ottanut yhteyttä että Kaisla ei ole tullut kouluun moneen päivään, niin silloin äiti jutteli Kaislan kanssa asiasta että onko jokin vialla. Kaisla alkoi itkeä ja kertoi että häntä eri oteta mukaan, hänen kanssa ei haluta olla, hänelle naureskellaan ja että häntä haukutaan. Kaisla itki kertoessaan tätä. Äiti sanoi ottavansa opettajaan yhteyttä hän otti yhteyttä opettajaan ja kertoi tuosta kiusaamisesta. Koululle järjestettiin palaveri jossa juteltiin, että miten puuttua kiusaamiseen. Palaverissa oli mukana myös kiusaajia ja heidän vanhempiaan.
Sen palaverin jälkeen Kaisla luotti siihen, että voi mennä hyvin ja turvallisin mielin kouluun joulussa meni muuten mukavasti mutta koulupäivän loppupuolella eräs pojista sanoi "Senkin kantelupukki, sulle vielä kostetaan!" ja koulupäivän jälkeen kun Kaisla oli tullut kotiin ja ulkoulutti perheen pikkukoiria hihnassa, erään luokkatoverin 15-vuotias isoveli päästi koirat hihnasta irti karkuun ja koirat juoksivat karkuun tien yli ja sitten se 15v poika otti väkisin Kaislaa käsivarresta kiinni ja vei hänet metsään jossa oli pari muutakin isoa poikaa he porukalla hakkasivat Kaislan ja tiputtivat Kaislan metsässä olevaan vanhaan kaivoon ja jättivät sinne. Sitten pojat saivat kiinni perheen koirat ja tappoivat ne ja veivät verta vuotavat koiranraadot perheen postilaatikkoon ja kirjoittivat lapun "Teidän tyttärennekin makaa kuollena maassa".
Äiti kirkui kun näki nuo kuolleet koirat ja oli järkyttynyt asiasta ja isä soitti poliisille ja äiti ihan murheen murtama ja joutui jäämään sairaslomalle töistään ja luuli oikeasti että Kaislakin on kuollut. Poliisit etsivät Kaislaa ja kuulivat kun kaivosta lapsi huutaa apua ja poliisit hinasivat Kaislan ulos kaivosta, antoivat ensiapua ja soittivat ambulanssin. Kaislalla oli verta vuotavia haavoja ja vain viime tipassa Kaisla pelastui. Kaisla meinasi vuotaa kuviin mutta sairaalassa hän sai verensiirron ja Kaisla oli shokissa koska oli menettänyt paljon verta. Kaislalla oli myös luumurtumia. Kaisla oli useamman päivän siellä osastola ja joutui olemaan vielä muutaman kuukaudenkin koska joutui vielä leikkaukseenkin ja kädet ja jalat kipsattiin. Kaisla joutui sairaalan jälkeen sitten lasten kuntoutusosastolle ja joutui uudestaan opettelemaan kävelyn ja käsien käytön ja hän kävi myös sairaalakoulua.
Suru kuolleista koiri oli perheessä suuri ja pojat oli poliisi kuulustellut ja kun oikeudenkäynti tuli niin pojat määrättiin nuorisovankilaan. Myös kiusaajista useampi oli erotettu koulusta ja osa oli otettu huostaan. Kaisla palasi aikanaan kouluun mutta ei enää siihen luokkaan vaan erityisoppilaiden pienryhmään. Samoihin aikoihin äiti huomasi olevansa raskaana. Hedelmöityshoidot olivat auttaneet. Seurakunta auttoi ja tuki tätä perhettä paljon. Kaisla kun oli päässyt sairaalasta, hän kävi samaa koulua kuin ennenkin mutta pienryhmässä nyt ja siellä hän sai opiskella omaan tahtiinsa.
Äiti oli raskaana ja Kaisla sai tietää saavansa pian pikkusisaruksia, kaksi pikkusisarusta koska mahassa kasvaa kaksoset. Mutta koska oli eletty niin rankkaa aikaa, niin Kaisla oli arempi kuin aiemmin, pelkäsi luokassa olevia vilkkaita poikia ja nyt oli ilmennyt sitä että entisen luokan oppilaat haukkuvat Kaislaa vammaiseksi koska Kaisla on erityisluokassa ja tönivät Kaislaa ruokalassa ja välitunneilla ja Kaisla alkoi pelätä taas koulua ja koulumatkoja.
Äiti keskusteli rehtorin ja kouluviranomaisten kanssa, että voisiko Kaisla siirtyä kotiopetukseen ja että seurakunnasta löytyy nainen joka oli järkyttynyt Kaislan tilanteesta ja nainen on ollut opettaja ennen eläkeelle jäämistään ja voisi opettaa Kaislaa kotona. Asiasta keskusteltiin ja luvattiin että kun viides luokka alkaa niin Kaisla pääsee kotiopetukseen. Kaisla oli helpottunut kun pääsee kotiopetukseen ja lisäksi äiti päätti että kun kaksoset syntyy, hän on kotiäitinä ainakin siihen asti kunnes kaksoset täyttävät kolme vuotta. Hän on samalla siinä kun hoitaa pieniä myös Kaislan tukena ja turvana.
Koirien kuolema itketti monta kuukautta mutta sitten perheeseen hankittiin uusi koira, kettuterrieri joka sai nimekseen Sampo. Sampo oli suloinen pieni koiranpentu josta oli kaikille paljon iloa. Kesäloma alkoi ja Kaisla oli helpottunut kun pääsee eroon kiusaajista ja saa olla kotiopetuksessa syksystä alkaen. Kaisla kävi myös yksityisellä terapeutilla terapiassa ja terapeutti osasi auttaa hyvin traumaattisia kokemuksia kokeneita lapsia. Kaikki vaikeat kokemukset tulivat uniinkin ja Kaisla kasteli öisin vuoteensa ja joutui yöllä käyttämään vaippoja. Kaislaa nolotti mutta sovittu että tuo vaippa-asia on vain oman perheen juttu josta ei puhuta perheen ulkopuolisille.
Suomessa
Kun tultiin Suomeen, oli maa valkoinen ja oli tullut talvi. Elettiin joulukuun ensimmäisiä päiviä ja 8-vuotias Galina oli Suomessa ensimmäistä kertaa. Koirat haettii hoitolasta ja ilosina koirat tulivat hyppimään ja nuolemaan Galinaa ja Galina ihasteli että onpas ihania koiria ja oli iloinen siitä kun saa oman perheen ja vieläpä kaksi koiraakin kaupan päälle! Kun ajettiin autolla sitten kotiin niin Galinan mielestä kotona näytti kivalta ja siellä Galina sai oman huoneenkin ja voi että miten hän oli onnellinen! Galina sai myös hyvää uuden äitinsä tekemää ruokaa ja uuden isän kanssa hän pelasi syönnin jälkeen Skibpoa.
Sitten lähdettiin myös koiria lenkittämään ja Galina sai taluttaa toista koirista. Galina oli ihan onessaan ja hymyili ja lauleskeli kulkiessaan kun koiria ulkoilutettiin ja Galina hymyili leveästi. Galina oli ikionnellinen kun on saanut perheen. Illalla piti mennä ajoissa nukumaan koska huomenna on koulua. Koulu sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä kaupungissa ja se on suomalaisvenäläinen koulu. Siellä oli sekä suomalaisia että venäläisiä lapsia ja kouluun Galina kulki uuden isänsä kyydillä.
Galinasta koulu vaikutti mukavalta ja se oli ihanaa kun siellä oli muitakin venäjää puhuvia lapsia joten Galina ei ollut ainut venäjän puhuja luokassaan. Galina ei osanut vielä lainkaan Suomea mutta koulussa oli tarkoitus opettaa Suomen kieltä lapsille jotka eivät osaa vielä suomea ja Galina kuuli päivittäin myös suomenkielistä puhetta ja oppi nopeasti ,muutamassa viikossa jo jotenkuten puhumaan suomeakin.
Sitä mukaan kun Galina oppi Suomea niin sitä mukaan myös uudet vanhemmat alkoivat venäjän sijasta puhua hänelle myös suomea. Galinan nimi muutettiin ja Galinan nimeksi tuli Kaisla. Kaisla tottui uuteen nimeensä ja hän puhui kohta suomea siinä kuin venäjääkin, koska lapsi oppii nopeasti uuden kielen uudessa kotimaassaan.
Sitten lähdettiin myös koiria lenkittämään ja Galina sai taluttaa toista koirista. Galina oli ihan onessaan ja hymyili ja lauleskeli kulkiessaan kun koiria ulkoilutettiin ja Galina hymyili leveästi. Galina oli ikionnellinen kun on saanut perheen. Illalla piti mennä ajoissa nukumaan koska huomenna on koulua. Koulu sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä kaupungissa ja se on suomalaisvenäläinen koulu. Siellä oli sekä suomalaisia että venäläisiä lapsia ja kouluun Galina kulki uuden isänsä kyydillä.
Galinasta koulu vaikutti mukavalta ja se oli ihanaa kun siellä oli muitakin venäjää puhuvia lapsia joten Galina ei ollut ainut venäjän puhuja luokassaan. Galina ei osanut vielä lainkaan Suomea mutta koulussa oli tarkoitus opettaa Suomen kieltä lapsille jotka eivät osaa vielä suomea ja Galina kuuli päivittäin myös suomenkielistä puhetta ja oppi nopeasti ,muutamassa viikossa jo jotenkuten puhumaan suomeakin.
Sitä mukaan kun Galina oppi Suomea niin sitä mukaan myös uudet vanhemmat alkoivat venäjän sijasta puhua hänelle myös suomea. Galinan nimi muutettiin ja Galinan nimeksi tuli Kaisla. Kaisla tottui uuteen nimeensä ja hän puhui kohta suomea siinä kuin venäjääkin, koska lapsi oppii nopeasti uuden kielen uudessa kotimaassaan.
Galina adoptoidaan
Pariskunta teki päätöksensä. He ottavat Galinan. Kun lastenkodin hoitajille tuli asiasta tieto, niin Galina itse oli jo vähän unohtanut asiaa ja kävi koulua ja leikki normaaliin tapaan. Yhtenä iltapäivänä kun läksyt oli tehty, Galina kysyi hoitotädiltä että millainen joulu tänä vuonna lastenkodissa vietetään. Oli jo myöhäinen syksy ja siksi joulukin oli jo pienen tytön mielessä. Lastenkodin hoitaja sanoi Galinalle, että olisi vähän juteltavaa ja vei hänet tyhjään huoneeseen jossa ei ollut muita lapsia ja hän kertoi, että se pariskunta adoptoi Galinan. Galina mutristi suutaan ja huusi "EIKÄ!! EI IKINÄ!!!" ja laittoi kädet kasvojensa eteen ja alkoi itkeä.
Hoitaja otti Galinan syliinsä ja siinä silitteli Galinaa ja koetti lohduttaa ja heijasi Galinaa siinä sylissään ja selitti, että kyllä se oikea perhe on mukavampi kuin lastenkodissa asuminen ja että Galina saa oman äidin ja isän jotka ovat hyviä vanhempia jotka eivät ryyppää eivätkä rellestä ja että siellä on hyvä olla eikä mitään hätää. Hoitaja myös sanoi etä tokihan sitä ikävä tulee mutta Galina voi kirjoitella kirjeitä lastenkotiian ja kertoa kuulumisiaan niissä ja kenties ehkäpä tulla vierailemaan joskus lastenkodissa. Ja että kyllä Galina aikanaan kiintyy uusiin vanhempiinsa ja että tulee aika jolloin Galina ei muistakaan enää aikaa lastenkodissa.
Galina nyyhkytti aikansa ja rauhoittui sitten ja tästä puhuttiin vielä useammankin kerran ja Galina alkoi ajatella että voi se uusi perhe ollakin mukava mutta ikävä tulee lastenkotia. Kun Galina kertoi sitten muille lapsille, että hänet adoptoidaan, niin muut sanoivat "Oi sinä onnellinen! Kumpa minutkin adoptoitaisiin! Se olisi ihanaa saada oma oikea perhe!" ja monen mielestä perhe oli parempi kuin lastenkoti ja varsinkin isommat lapsista kertoivat jo kauan haaveilleensa siitä, että heidätkin adoptoidaan.
Galina alkoi vähitellen tottua ajatukseen adoptiosta ja hyvästeli jo lastenkotia sekä kavereitaan ja koulussakin hän kertoi että hän lähtee pois koska saa uuden perheen. Kaikki pitivät sitä hyvänä asiana ja kehoittivat Galinaa olemaan onnellinen siitä, kun saa perheen. Sitten yhtenä viikonloppuna se tapahtui, että pariskunta tuli hakemaan Galinaa. Galinalle oli pakattu kaikki tavarat mukaan ja läksiäiset oli pidetty edellisenä päivänä ja hoitajat halasivat Galinaa ja toivottivat Galinalle kaikkea hyvää ja onnea matkaan sekä Jumalan siunausta. Olga itki kun Galina lähti, nyt oli leikkitoveri muuttamassa kauas pois. Mutta Galina halasi Olgaa ja sanoi, että Jeesus on Olgan kanssa ja Jeesus antaa Olgalle uuden leikkitoverin.
Kun Galina haettiin, hän pääsi uusien vanhempiensa kanssa Moskovaan ja siellä sirkukseen ja myös tivoliin jossa oli kivoja karusellejä. Sitten sen lisäksi käytiin shoppailemassa ja Galina sai valita vaikka mitä, siis ihan mitä vaan mitä keksiikin haluta ja sitten käytiin vielä ravintolassa syömässä. Galinalle päivä oli ikimuistoinen koska ikinä ennen hän ei ole käynyt sirkuksessa eikä tivolissa eikä myöskään ole saanut valita kaupasta mitä haluaa eikä ravintolassakaan ole käynyt. Pari yötä oli Galina hotellissa uusien vanhempiensa kanssa ja käytiin myös kylpylässä. Sitten oli aika lähteä kotiin ja lähdettiin lentokoneella ja myös lentokonematka oli Galinalle elämys koska ei Galina ole ennen ollut lentokoneessa.
Hoitaja otti Galinan syliinsä ja siinä silitteli Galinaa ja koetti lohduttaa ja heijasi Galinaa siinä sylissään ja selitti, että kyllä se oikea perhe on mukavampi kuin lastenkodissa asuminen ja että Galina saa oman äidin ja isän jotka ovat hyviä vanhempia jotka eivät ryyppää eivätkä rellestä ja että siellä on hyvä olla eikä mitään hätää. Hoitaja myös sanoi etä tokihan sitä ikävä tulee mutta Galina voi kirjoitella kirjeitä lastenkotiian ja kertoa kuulumisiaan niissä ja kenties ehkäpä tulla vierailemaan joskus lastenkodissa. Ja että kyllä Galina aikanaan kiintyy uusiin vanhempiinsa ja että tulee aika jolloin Galina ei muistakaan enää aikaa lastenkodissa.
Galina nyyhkytti aikansa ja rauhoittui sitten ja tästä puhuttiin vielä useammankin kerran ja Galina alkoi ajatella että voi se uusi perhe ollakin mukava mutta ikävä tulee lastenkotia. Kun Galina kertoi sitten muille lapsille, että hänet adoptoidaan, niin muut sanoivat "Oi sinä onnellinen! Kumpa minutkin adoptoitaisiin! Se olisi ihanaa saada oma oikea perhe!" ja monen mielestä perhe oli parempi kuin lastenkoti ja varsinkin isommat lapsista kertoivat jo kauan haaveilleensa siitä, että heidätkin adoptoidaan.
Galina alkoi vähitellen tottua ajatukseen adoptiosta ja hyvästeli jo lastenkotia sekä kavereitaan ja koulussakin hän kertoi että hän lähtee pois koska saa uuden perheen. Kaikki pitivät sitä hyvänä asiana ja kehoittivat Galinaa olemaan onnellinen siitä, kun saa perheen. Sitten yhtenä viikonloppuna se tapahtui, että pariskunta tuli hakemaan Galinaa. Galinalle oli pakattu kaikki tavarat mukaan ja läksiäiset oli pidetty edellisenä päivänä ja hoitajat halasivat Galinaa ja toivottivat Galinalle kaikkea hyvää ja onnea matkaan sekä Jumalan siunausta. Olga itki kun Galina lähti, nyt oli leikkitoveri muuttamassa kauas pois. Mutta Galina halasi Olgaa ja sanoi, että Jeesus on Olgan kanssa ja Jeesus antaa Olgalle uuden leikkitoverin.
Kun Galina haettiin, hän pääsi uusien vanhempiensa kanssa Moskovaan ja siellä sirkukseen ja myös tivoliin jossa oli kivoja karusellejä. Sitten sen lisäksi käytiin shoppailemassa ja Galina sai valita vaikka mitä, siis ihan mitä vaan mitä keksiikin haluta ja sitten käytiin vielä ravintolassa syömässä. Galinalle päivä oli ikimuistoinen koska ikinä ennen hän ei ole käynyt sirkuksessa eikä tivolissa eikä myöskään ole saanut valita kaupasta mitä haluaa eikä ravintolassakaan ole käynyt. Pari yötä oli Galina hotellissa uusien vanhempiensa kanssa ja käytiin myös kylpylässä. Sitten oli aika lähteä kotiin ja lähdettiin lentokoneella ja myös lentokonematka oli Galinalle elämys koska ei Galina ole ennen ollut lentokoneessa.
keskiviikko 25. lokakuuta 2017
Galina pääsee ehkä Suomeen
Se nainen joka oli löytänyt jutun lehdestä, ajatteli, etä onpa siinä suloinen tyttö. Nainen oli yrittänyt miehensä kanssa lasta jo kauan mutteivat he olleet saaneet yhtään lasta. Niinpä he ottivat yhteyttä lastenkotiin ja kysyivät, olisiko mahdollista adoptoida lapsi ja että he ajattelivat heti Galinaa joka on suloinen ja herttainen ja että ha haluavat tavata Galinan.
Se onnistui ja eräänä päivänä kun Galina oli lauantaina nukkunut hiukan tavallista pitempään kun koulua ei ollut ja oli leikkimässä huoneessaan Olgan kanssa ja tytöt olivat tehneet patjoista majoja ja hihittelivät samalla ja leikkivät omia leikkejään, niin lastenkodin hoitaja sanoi, että Galinalle on tullut vieraita. Galina näki noin kolmikymppisen pariskunnan joka tervehti Galinaa ja Galina hieman ujostellen aluksi piiloutui hoitajan selän taakse mutta sitten kuitenkin reippaasti tervehti.
Tuo pariskunta oli opiskellut venäjää ja he osasivat jutella Galinan kanssa venäjäksi ja kertoivat haluavansa adoptoida Galinan ja että he asuvat Suomessa ja Suomi on kaunis maa ja että Galina pääsee asumaan maaseudulle lähele erästä kaupunkia ja että heillä on myös kaksi koiraa, joista Galina varmasti tulisi pitämään kovasti.
Galina mietti ja sanoi, että hän ei todellakaan halua mihinkään Suomeen ja että hänen kotinsa on täällä, hoitotätien ja Olgan luona ja että tuo pariskunta on ihan tyhmä pariskunta ja Galina näytti heille kieltä ja marssi kiukkuisena ovi paukkuen pois ja huoneesta kuului kun Galina puhui kaverilleen Olgale jotakin "tyhmistä ihmisistä jotka meinaavat varastaa hänet".
Hoitotäti sanoi, että Galina on kokenut kovia ja on varmasti vaikea lapsi aluksi ja Galina reagoi noin voimakkaasti koska ei luota ihmisiin vielä niin hyvin mutta kyllä Galina aikanaan kotiutuu pariskunnan omaksi tytöksi. Pariskunta lupasi harkita asiaa muutaman viikon ja että he tekevät päätöksensä sitten siitä, ottavatko Galinan. Galina sillä välin jatkoi arkeaan, kävi koulua ja leikki toisten lasten kanssa. Galinalle ei vielä kerrottu mitään siitä, että hänet ehkä adoptoidaan.
Se onnistui ja eräänä päivänä kun Galina oli lauantaina nukkunut hiukan tavallista pitempään kun koulua ei ollut ja oli leikkimässä huoneessaan Olgan kanssa ja tytöt olivat tehneet patjoista majoja ja hihittelivät samalla ja leikkivät omia leikkejään, niin lastenkodin hoitaja sanoi, että Galinalle on tullut vieraita. Galina näki noin kolmikymppisen pariskunnan joka tervehti Galinaa ja Galina hieman ujostellen aluksi piiloutui hoitajan selän taakse mutta sitten kuitenkin reippaasti tervehti.
Tuo pariskunta oli opiskellut venäjää ja he osasivat jutella Galinan kanssa venäjäksi ja kertoivat haluavansa adoptoida Galinan ja että he asuvat Suomessa ja Suomi on kaunis maa ja että Galina pääsee asumaan maaseudulle lähele erästä kaupunkia ja että heillä on myös kaksi koiraa, joista Galina varmasti tulisi pitämään kovasti.
Galina mietti ja sanoi, että hän ei todellakaan halua mihinkään Suomeen ja että hänen kotinsa on täällä, hoitotätien ja Olgan luona ja että tuo pariskunta on ihan tyhmä pariskunta ja Galina näytti heille kieltä ja marssi kiukkuisena ovi paukkuen pois ja huoneesta kuului kun Galina puhui kaverilleen Olgale jotakin "tyhmistä ihmisistä jotka meinaavat varastaa hänet".
Hoitotäti sanoi, että Galina on kokenut kovia ja on varmasti vaikea lapsi aluksi ja Galina reagoi noin voimakkaasti koska ei luota ihmisiin vielä niin hyvin mutta kyllä Galina aikanaan kotiutuu pariskunnan omaksi tytöksi. Pariskunta lupasi harkita asiaa muutaman viikon ja että he tekevät päätöksensä sitten siitä, ottavatko Galinan. Galina sillä välin jatkoi arkeaan, kävi koulua ja leikki toisten lasten kanssa. Galinalle ei vielä kerrottu mitään siitä, että hänet ehkä adoptoidaan.
keskiviikko 13. syyskuuta 2017
Elämää lastenkodissa
Lastenkodissa oli hyvä olla. Galina kävi sieltä käsin koulua ja pärjäsi koulussa hyvin ja lastenkodissa oli kavereita ja tutut hoitajat sekä joka aamu oli aamuhartaus ja viikonloppujen ja koulun lomien aikaan tehtiin kaikkea kivaa ja käytiin muun muassa retkillä. Galina oli onnellinen ja viihtyi lastenkodissa. Jouluna lapset saivat joululahjoja ja syntymäpäiviäkin juhlittiin.
Galinan 8-vuotissynttärit olivat unohtumaton kokemus koska ikinä ennen ei Galinan synttäreitä oltu juhlittu ja Galinasta kaikki oli niin ihmeellistä kun häntä varten oli leivottu kakku jossa oli 8 kynttilää ja lahjojakin hän sai ja hänelle laulettiin. Sekin oli ihanaa kun oli ruokaa ja puhtaat vaatteet, oli muita lapsia leikkikavereina eikä tarvinnut pelätä mitään eikä ketään ja hoitajat olivat hyvin lempeitä ja ottivat syliinkin.
Galina kiitti Jumalaa siitä kun oli päässyt turvalliseen ja ihanaan paikkaan ja kun mitään pahaa ei ollut hänelle sattunut enää sen jälkeen kun hän sinne pääsi. Tuota lastenkotia tukivat monet kristilliset avustusjärjestöt ja erään kristillisen avustusjärjestön lehteen pääsi Galina kun tehtiin lehtijuttua ja siinä oli Galinan kuva ja Galina onnellisena hymyili ja sanoi "Jumala on hyvä kun siunasi että pääsen orpokotiin. Minulle ei ole mitään pahaa tapahtunut sen jälkeen kun tänne pääsin."
Lehti julkaistiin ympäri maailman, myös Suomessa ja se tuli myös erääseen kristilliseen päihde-ja mielentterveyskuntoutujien toimintakeskukseenkin ja sen jutun luki myös eräs sen paikan toiminnan johtaja.
Galinan 8-vuotissynttärit olivat unohtumaton kokemus koska ikinä ennen ei Galinan synttäreitä oltu juhlittu ja Galinasta kaikki oli niin ihmeellistä kun häntä varten oli leivottu kakku jossa oli 8 kynttilää ja lahjojakin hän sai ja hänelle laulettiin. Sekin oli ihanaa kun oli ruokaa ja puhtaat vaatteet, oli muita lapsia leikkikavereina eikä tarvinnut pelätä mitään eikä ketään ja hoitajat olivat hyvin lempeitä ja ottivat syliinkin.
Galina kiitti Jumalaa siitä kun oli päässyt turvalliseen ja ihanaan paikkaan ja kun mitään pahaa ei ollut hänelle sattunut enää sen jälkeen kun hän sinne pääsi. Tuota lastenkotia tukivat monet kristilliset avustusjärjestöt ja erään kristillisen avustusjärjestön lehteen pääsi Galina kun tehtiin lehtijuttua ja siinä oli Galinan kuva ja Galina onnellisena hymyili ja sanoi "Jumala on hyvä kun siunasi että pääsen orpokotiin. Minulle ei ole mitään pahaa tapahtunut sen jälkeen kun tänne pääsin."
Lehti julkaistiin ympäri maailman, myös Suomessa ja se tuli myös erääseen kristilliseen päihde-ja mielentterveyskuntoutujien toimintakeskukseenkin ja sen jutun luki myös eräs sen paikan toiminnan johtaja.
tiistai 12. syyskuuta 2017
Lastenkodissa
Viranomaisten kautta selvitettiin Galinan henkilöllisyys ja kävi ilmi, että on niin selvää että vanhemmista ei hänelle huoltajiksi ole, että on erittäin tärkeää että lastenkotiin johon Galina pääsee, Galina saa pitkäaikaispaikan. Galina vietiin maaseudulle lähelle Pietaria ja siellä on se kristillinen pieni lastenkoti jossa oli kodinomaiset olosuhteet ja siellä sai peseytyä ja puhtaat vaatteet ja myös lämmintä ruokaa oli joka päivä.
Galina piti siitä paikasta ja siellä hoitotädit olivat mukavia ja ystävällisiä ja siellä oli samassa huoneessa huonekaverina Galinaa pari vuotta nuorempi tyttö Olga. myös kolmevuotias poika nimeltä Igor oli siellä, mutta toisessa huoneessa jossa oli myös 4-vuotiaat kaksospojat. Siellä oli myös huone jossa oli 3-ja 4-vuotiaat siskokset. Galina oli vanhin noista pikkulapsista. Oli siellä myös isompikin tyttö, 17-vuotias Anna joka oli lastenkodin asukas hänkin mutta auttoi tätejä lastenhoidossa. Annan sisko joka oli 15-vuotias, oli siellä myös.
Galina tykkäsi erityisesti Olgan kanssa leikkimisestä. Olgasta tuli pian hyvin läheinen, kuin sisko tuolle Galinale. Tytöt juoksentelivat ja leikkivät keskenään ja Galina joka luonteeltaan on toisinaan melkoisen huimapäinen ja uhkarohkea, yllytti kerran Olgan kiipeämään lastenkodin pihalla olevan ison puun latvaan ja sinne molemmat tytöt kiipesivät ja hoitajat toruivat heitä siitä ja tyttöset joutuivat vähäksi aikaa arestiin.
Lastenkodissa oli pyhäkoulua sunnuntaisin ja myös joka aamu aloitettiin aamuhartaudella ja laulettiin hengellisiä lauluja. Tädit myös lukivat lapsille Raamattua. Galina piti noista raamatunlukuhetkistä ja hartauksista. Galina kävi koulua joka oli lastenkodin lähellä ja sinne oli lyhyt matka joka sujui Galinalta kävellen. Koulussa kukaan ei kiusannut Galinaa sen vuoksi että Galina on lastenkodissa, mutta näihin uskon asioihin ei suhtauduttu kovinkaan suopeasti. Galinan luokalla oli poika nimeltä Nikolai. Nikolaita kiusattiin koulussa, muut pojat kiusasivat, mutta Galina puolusti Nikolaita. Galina myös kertoi Nikolaille Jumalasta ja Jeesuksesta ja sanoi, että Jumalaan voit aina turvata ja hän kertoi myös, että Jeesus kuulee rukoukset. Galina opetti Nikolaita rukoilemaan ja laulamaan hengellisiä lauluja.
Nikolailla ei ollut aiemmin ollut yhtään kaveria mutta Galina oli Nikolain kaveri. Galina leikki kaikki välitunnit Nikolain kanssa ja opetti tälle hengellisiä lauluja. Nikolai kertoi, että hän oli laulanut hengellisiä lauluja kotona mutta vanhemmat eivät olleet pitäneet asiasta lainkaan. Vanhemmat olivat uhanneet antaa Nikolaille selkään. He olivat myös kieltäneet Nikolaita leikkimästä Galinan kanssa. Nikolai sanoi, että vanhemmat ovat ateisteja. Galina siihen sanoi, että vai niin. Sitten Galina sai päähänsä ajatuksen että hän menee soittamaan Nikolain perheen ovikelloa ja oven aukaisi Nikolain äiti ja Galina alkoi ovella heti laulaa
"Miksi viivyt sä poluill' maailman, Vaikka kuulla saat äänen Jeesuksen? Miksi kartat sä hellää katsettaan, Joka kadonnutta lasta seurajaa? Riennä nyt, riennä nyt, Riennä helmahan Jeesuksesi, Riennä nyt, riennä nyt, Ennen kuin yö sun saavuttavi.
Katso puolehen pyhän Karitsan, Joka viatonna kärsi eestäsi! Kalkin katkeran joi hän pohjahan. Kallis, kallis on hinta sielusi. Riennä nyt, riennä nyt, Riennä helmahan Jeesuksesi, Riennä nyt, riennä nyt, Ennen kuin yö sun saavuttavi.
Hälle itsesi uhraa kokonaan, Silloin onnen suuren saat sä seurassaan. Veri Karitsan sun sielus' puhdistaa, Etees avautuu kirkkauden maa. Riennä nyt, riennä nyt, Riennä helmahan Jeesuksesi, Riennä nyt, riennä nyt, Ennen kuin yö sun saavuttavi."
Aluksi Nikolain äiti meinasi häätää Galinan pois, mutta ei voinut häätää kun niin kauniisti Galina lauloi ja Nikolain äiti liikuttui ja tuumasi "Jumala on sittenkin olemassa" ja itkien polvistui rukoilemaan Jeesukselta syntejä anteeksi.
Nikolain äiti oli tullut uskoon. Myöhemmin uskoon tuli myös Nikolain isä. Galina oli lastenkodissa onnellinen ja hyvää huolta pidettiin. Lastenkodin tädit hoitivat hyvin ja myös hoitotätien sylissäkin sai olla ja erityisesti eräs Galinan suosikkitäti oli sellainen että vietti paljon aikaa Galinan kanssa ja huolehti Galinasta. Galinalla oli turvallista olla lastenkodissa ja koulumenestys oli erinomainen ja lastenkodin muut lapset olivat kivoja leikkikavereita ja koulussa oli Nikolai jonka kanssa Galina oli hyvä kaveri.
Galina piti siitä paikasta ja siellä hoitotädit olivat mukavia ja ystävällisiä ja siellä oli samassa huoneessa huonekaverina Galinaa pari vuotta nuorempi tyttö Olga. myös kolmevuotias poika nimeltä Igor oli siellä, mutta toisessa huoneessa jossa oli myös 4-vuotiaat kaksospojat. Siellä oli myös huone jossa oli 3-ja 4-vuotiaat siskokset. Galina oli vanhin noista pikkulapsista. Oli siellä myös isompikin tyttö, 17-vuotias Anna joka oli lastenkodin asukas hänkin mutta auttoi tätejä lastenhoidossa. Annan sisko joka oli 15-vuotias, oli siellä myös.
Galina tykkäsi erityisesti Olgan kanssa leikkimisestä. Olgasta tuli pian hyvin läheinen, kuin sisko tuolle Galinale. Tytöt juoksentelivat ja leikkivät keskenään ja Galina joka luonteeltaan on toisinaan melkoisen huimapäinen ja uhkarohkea, yllytti kerran Olgan kiipeämään lastenkodin pihalla olevan ison puun latvaan ja sinne molemmat tytöt kiipesivät ja hoitajat toruivat heitä siitä ja tyttöset joutuivat vähäksi aikaa arestiin.
Lastenkodissa oli pyhäkoulua sunnuntaisin ja myös joka aamu aloitettiin aamuhartaudella ja laulettiin hengellisiä lauluja. Tädit myös lukivat lapsille Raamattua. Galina piti noista raamatunlukuhetkistä ja hartauksista. Galina kävi koulua joka oli lastenkodin lähellä ja sinne oli lyhyt matka joka sujui Galinalta kävellen. Koulussa kukaan ei kiusannut Galinaa sen vuoksi että Galina on lastenkodissa, mutta näihin uskon asioihin ei suhtauduttu kovinkaan suopeasti. Galinan luokalla oli poika nimeltä Nikolai. Nikolaita kiusattiin koulussa, muut pojat kiusasivat, mutta Galina puolusti Nikolaita. Galina myös kertoi Nikolaille Jumalasta ja Jeesuksesta ja sanoi, että Jumalaan voit aina turvata ja hän kertoi myös, että Jeesus kuulee rukoukset. Galina opetti Nikolaita rukoilemaan ja laulamaan hengellisiä lauluja.
Nikolailla ei ollut aiemmin ollut yhtään kaveria mutta Galina oli Nikolain kaveri. Galina leikki kaikki välitunnit Nikolain kanssa ja opetti tälle hengellisiä lauluja. Nikolai kertoi, että hän oli laulanut hengellisiä lauluja kotona mutta vanhemmat eivät olleet pitäneet asiasta lainkaan. Vanhemmat olivat uhanneet antaa Nikolaille selkään. He olivat myös kieltäneet Nikolaita leikkimästä Galinan kanssa. Nikolai sanoi, että vanhemmat ovat ateisteja. Galina siihen sanoi, että vai niin. Sitten Galina sai päähänsä ajatuksen että hän menee soittamaan Nikolain perheen ovikelloa ja oven aukaisi Nikolain äiti ja Galina alkoi ovella heti laulaa
"Miksi viivyt sä poluill' maailman, Vaikka kuulla saat äänen Jeesuksen? Miksi kartat sä hellää katsettaan, Joka kadonnutta lasta seurajaa? Riennä nyt, riennä nyt, Riennä helmahan Jeesuksesi, Riennä nyt, riennä nyt, Ennen kuin yö sun saavuttavi.
Katso puolehen pyhän Karitsan, Joka viatonna kärsi eestäsi! Kalkin katkeran joi hän pohjahan. Kallis, kallis on hinta sielusi. Riennä nyt, riennä nyt, Riennä helmahan Jeesuksesi, Riennä nyt, riennä nyt, Ennen kuin yö sun saavuttavi.
Hälle itsesi uhraa kokonaan, Silloin onnen suuren saat sä seurassaan. Veri Karitsan sun sielus' puhdistaa, Etees avautuu kirkkauden maa. Riennä nyt, riennä nyt, Riennä helmahan Jeesuksesi, Riennä nyt, riennä nyt, Ennen kuin yö sun saavuttavi."
Aluksi Nikolain äiti meinasi häätää Galinan pois, mutta ei voinut häätää kun niin kauniisti Galina lauloi ja Nikolain äiti liikuttui ja tuumasi "Jumala on sittenkin olemassa" ja itkien polvistui rukoilemaan Jeesukselta syntejä anteeksi.
Nikolain äiti oli tullut uskoon. Myöhemmin uskoon tuli myös Nikolain isä. Galina oli lastenkodissa onnellinen ja hyvää huolta pidettiin. Lastenkodin tädit hoitivat hyvin ja myös hoitotätien sylissäkin sai olla ja erityisesti eräs Galinan suosikkitäti oli sellainen että vietti paljon aikaa Galinan kanssa ja huolehti Galinasta. Galinalla oli turvallista olla lastenkodissa ja koulumenestys oli erinomainen ja lastenkodin muut lapset olivat kivoja leikkikavereita ja koulussa oli Nikolai jonka kanssa Galina oli hyvä kaveri.
Roska-auto
Galina oli viettänyt yönsä roskiksessa kun aamulla varhain tuli roska-auto joka ennen kuin Galina huomasikaan, kippasi roskiksen autoon ja Galina oli sielä lukemattomien roskapussien seassa ja auto lähti käyntiin, Galina huusi paniikissa apua ja kirkui kun roskapussit meinasivat vyöryä päälle.
Galinan onnistui kuitenkin kiivetä roskapussien päälle siten että matka sujui jotenkuten ja kun roskakuski kippasi roskat ja Galinan kaatopaikalle, Galina putosi niin pahasti ja niin ylhäältä että luita murtui ja rottalauma hyökkäsi Galinan kimppuun ja repi Galinaa pahasti. Galina oli menettänyt tajuntansa ja makasi siellä rottien syötävänä. Roskakuski huomasi onneksi, että siinä makaa pieni lapsi, Roskakuski hätisti rotat pois ja otti lapsen syliinsä ja vei lapsen sairaalaan.
Galina otettiin lastenosastolle ja hoidettiin kuntoon ja murtuneet luut kipsattiin. Galina heräsi osastolla eikä muistanut mitään miten oli joutunut roska-autoon ja sieltä pudonnut. Sairaalan henkilökunta luuli, että joku aikuinen on heittänyt pienen lapsensa roskikseen ja he olivat hyvin murheellisia Galinan puolesta.
Oikeasti Galina oli katulapsi joka oli mennyt roskikseen nukkumaan mutta lehdissä uutisoitiin, että joku on heittänyt lapsensa roskikseen koska on ilmeisesti kyllästynyt lapseensa. Galinan oli hyvä olla siellä sairaalassa. Sairaalassa hoidettiin kuntoon murtumat ja myös kaikki haavat ja naarmut. Kipsattu ja tikkejä täynnä oleva tyttö makasi sairaalassa ja hoito oli hyvää, oli ruokaa säännölisesti ja päivissä oli tietyt rutiinit. Galina myös sitten kun voimia tuli lisää, leikki muitten lapsipotilaitten kanssa.
Galina lopulta tuli kuntoon ja tuli aika hänet sairaalasta poistaa. Koska ei saatu selville mitään Galinan omaisista, Galina vietiin erään pienen helluntaiseurakunnan ylläpitämään lastenkotiin jonka toimintaa kristilliset avustusjärjestöt tukevat.
Galinan onnistui kuitenkin kiivetä roskapussien päälle siten että matka sujui jotenkuten ja kun roskakuski kippasi roskat ja Galinan kaatopaikalle, Galina putosi niin pahasti ja niin ylhäältä että luita murtui ja rottalauma hyökkäsi Galinan kimppuun ja repi Galinaa pahasti. Galina oli menettänyt tajuntansa ja makasi siellä rottien syötävänä. Roskakuski huomasi onneksi, että siinä makaa pieni lapsi, Roskakuski hätisti rotat pois ja otti lapsen syliinsä ja vei lapsen sairaalaan.
Galina otettiin lastenosastolle ja hoidettiin kuntoon ja murtuneet luut kipsattiin. Galina heräsi osastolla eikä muistanut mitään miten oli joutunut roska-autoon ja sieltä pudonnut. Sairaalan henkilökunta luuli, että joku aikuinen on heittänyt pienen lapsensa roskikseen ja he olivat hyvin murheellisia Galinan puolesta.
Oikeasti Galina oli katulapsi joka oli mennyt roskikseen nukkumaan mutta lehdissä uutisoitiin, että joku on heittänyt lapsensa roskikseen koska on ilmeisesti kyllästynyt lapseensa. Galinan oli hyvä olla siellä sairaalassa. Sairaalassa hoidettiin kuntoon murtumat ja myös kaikki haavat ja naarmut. Kipsattu ja tikkejä täynnä oleva tyttö makasi sairaalassa ja hoito oli hyvää, oli ruokaa säännölisesti ja päivissä oli tietyt rutiinit. Galina myös sitten kun voimia tuli lisää, leikki muitten lapsipotilaitten kanssa.
Galina lopulta tuli kuntoon ja tuli aika hänet sairaalasta poistaa. Koska ei saatu selville mitään Galinan omaisista, Galina vietiin erään pienen helluntaiseurakunnan ylläpitämään lastenkotiin jonka toimintaa kristilliset avustusjärjestöt tukevat.
Katulapsi
Venäläinen tyttö nimeltä Galina oli paennut kotoaan, koska vanhemmat ryyppäsivät ja hakkasivat ja oli muutenkin turvatonta kotona elää. Galinalla ei ollut rahaa mutta hän matkusti Petroskoista tavarajunalla Pietariin siten että piileskeli jonkun tavaran sisällä. Galina oli vasta 7-vuotias, mutta silti hyvin etevä ja piileskeli tavarajunan tavaran seassa ja heti kun juna Pietarissa pysähtyi, Galina hyppäsi pois ennen kun kukaan tuli tavaroitaan hakemaan.
Galina oli yksinäinen ja onneton, mutta hän luotti siihen, että Jumala pitää hänestä huolen. Galina oli kuullut Jumalasta naapurin tädiltä, joka oli uskova. Naapurin täti oli pitänyt hyvää huolta Galinasta ja hoitanut Galinaa jos siitä lähtien kun Galina oli vauva. Naapurin täti oli myös sanonut, että missä koskaan oletkin, muista aina se, että Jumala pitää sinusta huolen. Galinalla oli lapsenusko ja hän oli pieni vielä ja sellaisenaan Jumalalle kelpaava. Galina ei pelännyt edes vaarallisia ihmisiä ja tilanteita joita isossa kaupungissa voi vastaan tulla koska hän luotti Jumalaan.
Galina ikävöi naapurin tätiä ja hän hieman myös itki. Naapurin tädistä kaikki ei olleet pitäneet, koska naapurin täti oli erikoinen ja Galina oli kuullut että naapurin tädilä on asperger ja mielenterveysongelmia yms ja että naapurin täti on häirinnyt joitakin ihmisiä. Joidenkin kommentti tuosta naapurin tädistä oli "kuka nyt tuollaisen luottaa lastensa lähelle!" Galina oli silloin suuttunut ja huutanut "Itse olette hulluja! Minä en teidän lähelle tulis ainakaan!" ja sylkäisi niitä ihmisiä päin ja kun ihmiset meinasivat antaa Galinalle ympäri korvia niin Galina osasi juosta ketterästi karkuun eikä kukaan saanut kiinni.
Galina oli käynyt koulua jo vuoden, oli aloittanut sen 6-vuotiaana ja oli nyt 7v. Galina osasi lukea ja kirjoittaa. Nyt Galina oli yksin vieraassa kaupungissa. Hän itkeä tirautti kun oli ikävä naapurin tätiä ja sitä kun naapurin täti otti hänet aina syliin ja halasi ja kun naapurin täti paistoi hyviä lettuja ja kun naapurin tätilä oli aina aikaa leikkiä Galinan kanssa ja kuunnella Galinan juttuja sekä laittaa Galinalle hyvää ruokaa jos Galinalla on nälkä ja usein Galina meni yökyläänkin naapurin tädin luokse.
Naapurin täti oli joskus vähän pöhkö. Naapurin täti tiesi jonkun keski-ikäisen rouvan joka asui Amerikassa ja jonka kuvia oli netissä nähnyt, olipa nähnyt lapsuuskuvankin jossa kyseinen rouva oli kuusivuotiaana istunut äitinsä sylissä ja oli näyttänyt täsmälleen samalta kuin Galina näyttää ja silmien katsekin oli ollut sama. Niin, silmien katse. Monet sanoivat että Galinalla on oudot silmät ja kummallinen katse ja että Galina tuijottaa. Galinaa oli koulussa haukuttu sen perusteella kun on oudon näköinen katse, oli sanottu, että Galina on aave ja että Galina näyttää kummitukselta ja varsinkin pojat olivat huudelleet "Galina on aave!" ja että "Apua, kummitus tulee!" koska Galina oli kuulemma kummituksen näköinen. Mutta haukkumnen oli loppunut kun Galina oli sanonut, että naapurin täti tietää tädin joka on päässyt Amerikkaan asti ja joka näytti kyllä lapsena samalta kuin Galina mutta on ihan järkevä ihminen kuitenkin ja päässyt elämässään pitkälle ja jonka ukki oli kuuluisa taidemaalari. Galina käytti sanoja joita oli kuullut naapurin tädin käyttävän ja se hiljensi kiusaajat ja sen jälkeen koulussa Galina oli saanut olla rauhassa.
Galina oli reipas ja sanavalmis lapsi, joka osasi pitää puolensa ja muutenkin tuli toimeen kaikkien kanssa ja joku joskus ilkkui oudon näköisen katseen vuoksi mutta Galina osasi semmoiset hiljentää. Opettaja kehui Galinaa reippaaksi ja sanavalmiiksi sekä rohkeaksi tytöksi joka ei juurikaan ujostellut ketään. Mutta nyt, Galina oli kaukana kaikesta. Ei opettajaa eikä naapurin tätiä eikä koulukavereita lähimaillakaan. Oli jo myöhä ja Galinaa väsytti. Galina löysi jonkun rakenuksen jonka pihassa oli roskikset. Galina kiipesi roskikseen ja laittoi kannen kiinni ja alkoi nukkua siellä jätesäkkien seassa.
Galina oli yksinäinen ja onneton, mutta hän luotti siihen, että Jumala pitää hänestä huolen. Galina oli kuullut Jumalasta naapurin tädiltä, joka oli uskova. Naapurin täti oli pitänyt hyvää huolta Galinasta ja hoitanut Galinaa jos siitä lähtien kun Galina oli vauva. Naapurin täti oli myös sanonut, että missä koskaan oletkin, muista aina se, että Jumala pitää sinusta huolen. Galinalla oli lapsenusko ja hän oli pieni vielä ja sellaisenaan Jumalalle kelpaava. Galina ei pelännyt edes vaarallisia ihmisiä ja tilanteita joita isossa kaupungissa voi vastaan tulla koska hän luotti Jumalaan.
Galina ikävöi naapurin tätiä ja hän hieman myös itki. Naapurin tädistä kaikki ei olleet pitäneet, koska naapurin täti oli erikoinen ja Galina oli kuullut että naapurin tädilä on asperger ja mielenterveysongelmia yms ja että naapurin täti on häirinnyt joitakin ihmisiä. Joidenkin kommentti tuosta naapurin tädistä oli "kuka nyt tuollaisen luottaa lastensa lähelle!" Galina oli silloin suuttunut ja huutanut "Itse olette hulluja! Minä en teidän lähelle tulis ainakaan!" ja sylkäisi niitä ihmisiä päin ja kun ihmiset meinasivat antaa Galinalle ympäri korvia niin Galina osasi juosta ketterästi karkuun eikä kukaan saanut kiinni.
Galina oli käynyt koulua jo vuoden, oli aloittanut sen 6-vuotiaana ja oli nyt 7v. Galina osasi lukea ja kirjoittaa. Nyt Galina oli yksin vieraassa kaupungissa. Hän itkeä tirautti kun oli ikävä naapurin tätiä ja sitä kun naapurin täti otti hänet aina syliin ja halasi ja kun naapurin täti paistoi hyviä lettuja ja kun naapurin tätilä oli aina aikaa leikkiä Galinan kanssa ja kuunnella Galinan juttuja sekä laittaa Galinalle hyvää ruokaa jos Galinalla on nälkä ja usein Galina meni yökyläänkin naapurin tädin luokse.
Naapurin täti oli joskus vähän pöhkö. Naapurin täti tiesi jonkun keski-ikäisen rouvan joka asui Amerikassa ja jonka kuvia oli netissä nähnyt, olipa nähnyt lapsuuskuvankin jossa kyseinen rouva oli kuusivuotiaana istunut äitinsä sylissä ja oli näyttänyt täsmälleen samalta kuin Galina näyttää ja silmien katsekin oli ollut sama. Niin, silmien katse. Monet sanoivat että Galinalla on oudot silmät ja kummallinen katse ja että Galina tuijottaa. Galinaa oli koulussa haukuttu sen perusteella kun on oudon näköinen katse, oli sanottu, että Galina on aave ja että Galina näyttää kummitukselta ja varsinkin pojat olivat huudelleet "Galina on aave!" ja että "Apua, kummitus tulee!" koska Galina oli kuulemma kummituksen näköinen. Mutta haukkumnen oli loppunut kun Galina oli sanonut, että naapurin täti tietää tädin joka on päässyt Amerikkaan asti ja joka näytti kyllä lapsena samalta kuin Galina mutta on ihan järkevä ihminen kuitenkin ja päässyt elämässään pitkälle ja jonka ukki oli kuuluisa taidemaalari. Galina käytti sanoja joita oli kuullut naapurin tädin käyttävän ja se hiljensi kiusaajat ja sen jälkeen koulussa Galina oli saanut olla rauhassa.
Galina oli reipas ja sanavalmis lapsi, joka osasi pitää puolensa ja muutenkin tuli toimeen kaikkien kanssa ja joku joskus ilkkui oudon näköisen katseen vuoksi mutta Galina osasi semmoiset hiljentää. Opettaja kehui Galinaa reippaaksi ja sanavalmiiksi sekä rohkeaksi tytöksi joka ei juurikaan ujostellut ketään. Mutta nyt, Galina oli kaukana kaikesta. Ei opettajaa eikä naapurin tätiä eikä koulukavereita lähimaillakaan. Oli jo myöhä ja Galinaa väsytti. Galina löysi jonkun rakenuksen jonka pihassa oli roskikset. Galina kiipesi roskikseen ja laittoi kannen kiinni ja alkoi nukkua siellä jätesäkkien seassa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)