Neljä lasta

Lievästi kehitysvammainen Kaislaa vuotta nuorempi Vili-poika tuli perheeseen kun Kaisla oli 11-vuotias ja kaksoset Andreas ja Joonatan vuoden vanhoja. Kaisla rakasti vauvoja ja oli hoitanut pikkuveljiään koko viime vuoden ja koska vauvat on downeja niin eivät ole kävelemään oppineet 1v iässä ja edelleen ovat aika vauvoja vielä. Kaisla tykkäsi hoitaa niitä ja myös Vili tuntui tykäävän vauvoista. Vili on lievästi kehitysvammainen josta johtuen hän käy erityisluokkaa, pienryhmässä. Kaisla pääsi tutustumaan pienryhmään jossa on luokat 3-6. Kaisla on aloittanut koulun muita aiemmin ja on nyt siis 6.luokkalainen.


Pienryhmä on tarkoitettu erityisoppilaille joten niin yksinkertaista ei ole Kaislan sinne päästä. Mutta Kaisla kävi psykologilla joka sanoi että venäläistaustan takia ja siksi koska Kaisla on adoptoitu, Kaisla voi hyvin mennä siihen luokkaan. Kaisla aluksi pelkäsi koulua ja muun muassa kiusaamista. Mutta huomasi pian, ettei siellä kukaan kiusaa. Kaisla oli samassa luokassa kuin Vili. Kaisla tuli hyvin toimeen Vilin kanssa ja Kaislalle oli seuraa iältään lähellä omaa ikää olevasta toisesta lapsesta joka on samassa perheessä. Kaisla ei saanut luokasta kavereita mutta Vilin kanssa Kaisla siellä leikki.


Kaisla oli aika onnellinen. Yhtenä päivänä pikkuveljet oppivat kävelemään ja se oli aivan mahtava juttu josta sekä Kaisla että Vili olivat iloisia. Vili otti nopeasti isoveljen roolin suhteessa Andreakseen ja Joonataniin ja hoivaili ja kanniskeli heitä ja antoi keinussa vauhtia ulkona samoin kuin miten teki myös Kaisla. Kaisla myös vahti pihassa ettei kaksoset karkaa ja kun ne meinasivat karata, niin Kaisla kävi hakemassa toisen ja Vilin toisen muksun ja kantoivat heidät takas pihaan.



Kaisla oli iloinen kun heillä on Vili ja Kaisla sanoi että kiva tämmönen VALPE kun sieltä saa noin ihanan velipojan! Perheessä kun on neljä lasta niin olihan siinä enemmän hoitamista noissa neljässä mutta hyvin sielä pärjäiltiin. Kaisla ja Vili olivat heti toisensa nähtyään ylimmät ystävät ja seoli hieno asia.