Kaisla alkaa jo kotiutua

Kaisla, entiseltä nimeltään Galina, alkoi jo kotiutua. Aluksi hän oli onnellinen päästyään uuteen kotiin ja kaikki oli niin ihmeelistä sekä hienoa myös ja Kaisla oli aluksi vieraskorea ja kohtelias, mutta sitten vähitellen hän alkoi kokeilla rajojaan, ei aina totellut ja joskus myös kiukutteli vanhemmillen ja oli itsepäinen. Kaisla  myös tahallaan teki asioita mitkä on kielletty ja Kaislaa toruttiin ja myös rangaistiin tottelemattomuudesta. Sekä asetettiin ja myös pidettiin selvät rajat. Kaislan koulu kuitenkin  sujui hyvin ja hän oli vuotta ylemmällä luokala kuin muut ikäisensä lapset, kolmanella luokalla jo. Kaisla pärjäsi, jaksoi keskittyä, oli tuneilla aktiivinen ja sai hyviä arvosanoja ja kun joululoma tuli niin joulutodistus oli hyvä.


Kaisla kun kiukutteli ja uskalsi myös kokeila rajojaan, oli sen merkki, että Kaisla luottaa jo perheeseensä ja samoin sekin oli luottamuksen merkki kun Kaisla iltaisi käpertyi joko äidin tai isän syliin silloin kun katsottiin yhdessä telkkaria iltaisin. Kaisla oli todella fiksu tyttö ja selvästikin hyvä koulussa ja nerokas jopa ja jossain asioissa ikätasoa edellä. Kaislan kanssa oli oikein mukavaa elää. Jouluksi perhe lähti Tallinnan risteilylle eikä muuten Tallinnassakaan ollut Kaisla ikinä käynyt. Oli hyvät jouluruuat ja muutenkin kivaa ja sielä oltiin pari päivää ja Tallinnassa kierreltiin kauppoja ja kun tultiin kotiin niin kotona avattiin lahjat ja Kaisla ihastui kovasti uusista näteistä mekoista, Barbie-nukeista, peleistä, kirjoista, uusista koulutarvikeista ja yöpuvusta sekä kylpytakista ja tossuista joita oli saanut joululahjaksi.




Joskus jos Kaisla oli kiukkuinen vanhemmilleen, hän uhkasi karata takaisin lastenkotiin koska siellä oli mukavampaa kuin kotona mutta kun Kaisla leppyi, hän tuli syliin ja sanoi että ei hän oikeasti halua mihinkään lastenkotiin enää. Kaisla kirjoitteli kirjeitä lastenkotiin ja kertoi voivansa hyvin, käyvänsä koulua ja olevansa onnellinen. Kaislale vastatiin ja kerrottiin että myös lastenkodissa menee hyvin ja että nyt myös Olga on adoptoitu ja että Olga pääsi hyvään perheeseen, Yhdysvaltoihin, osavaltioon nimeltä Utah. Siellä on kuulemma teini-ikäisiä poikia kaksi ja Olga on onnellinen siellä ja koko perheen silmäterä ja hänestä hyvää huolta pidetään.



Vanhemmat halusivat Kaislalle sisaruksia lisää ja kävivät lapsettomuushoidoissa ja sen lisäksi olivat myös adoptiojonossa. Kaislakin haaveili, että olisipa hänelä sisaria ja veljiä. Perhe suunitteli myös muuttoa isompaan asuntoon viimeistään sitten, kun perheenlisäystä alkaa tulla. Kaisla kävi kolmanen luokan loppuun ja pärjäsi mainiosti. Samana vuonna ulko-ovelle ilmestyi kaksi pukuun ja solmioon pukeutunutta nuorta miestä. He olivat mormoneja ja perhe kiinnostui heidän sanomastaan ja viikonloppuisin koko perhe tutki poikien johdolla mormonin kirjaa. Kaisla tykkäsi kovasti että vieraita käy ja esitteli koulussa piirtämiään piirustuksia pojille. Pojast sanoivat että Kaisla on jo siinä iässä että voisi menä kasteelle jo. Kaisla oli kovasti kiinnostunut kaikesta mitä pojat puhuu ja Kaisla sekä myös vanhemmat tulivat siihen tulokseen, että Mormonin kirja on totta.




He kävivät myös kokouksissa ja Kaisla osallistui alkeisyhdistykseen ja alkoi viihtyä siellä ja koki sunnuntaisin kokoontuvan alkeisyhdistyksen olevan viikkonsa kohokohta. Perhe suunnitteli toiselle paikkakunnalle muuttoa, äiti oli hakenut töitä toiselta paikkakunnalta eräästä päihdevieroitushoitokodista koska hän on ammatiltaan päihdetyöntekijä. Kun sitten Kaislan kolmas luokka päättyi ja tuli kesäloma, perhe oli löytänyt toiselta paikkakunnalta asunnokseen ison kolmikerroksisen ja hienon omakotitalon johon he muuttoautolla muuttivat, Pohjanmaan rannikkoseudulle, paikkakunnalle jossa osittain puhutaan ruotsia.


Sellainenkin elämänmuutos tapahtui että kun perhe oli asettautunut taloksi uudelle paikkakunalle, he kävivät kaikki paikallisessa mormonikirkossa kasteella ja sen lisäksi nämä Kaislan uudet vanhemmat jotka olivat tähän saakka eläneet avoliitossa, menivät naimisiin Helsingin mormonitemppelissä ja heidät vihittiin myös iankaikkiseen avioliittoon ja sinetöitiin ajaksi ja ikuisuudeksi. Lisäksi Kaisla täytti 9 vuotta ja juhlittiin Kaislan syntymäpäiviä. Kaisla tykkäsi kovasti käydä alkeisyhdistyksessä ja sai sieltä ystäviä ja piti paljon myös opettajastaan siellä.




Neljäs luokka alkoi sitten syksyllä uudessa koulussa joka oli kotia niin lähellä että sinne saattoi hyvin kävellä. Kaisla oli ylpeä venäläisistä juuristaan ja sanoi luokassa kaikille olevansa venäläinen ja mormoni sekä vuoden muita nuorempi. Kaisla myös pärjäsi koulussa edelleen hyvin ja oli lahjakas. Mutta kavereita hän ei saanut. Muut oppilaat välttelivät Kaislaa ja naureskelivat hänelle. He myös sanoivat suoraan että Kaisla on harhaoppinen ja joutuu Helvettiin.


Luokassa oli paljon lestadiolaisten ja körttiläisten lapsia jotka eivät suvainneet Kaislaa ja haukkuivat pennuksi, ryssäksi, mormonipiruksi, harhaoppiseksi ja huomauttelivat että Kaislalla on oudon näköiset silmät ja että Kaisla näyttää kummitukselta ja Kaisla on aave. He aina huutelivat Kaislan nähdessään, että nyt kummittelee. Kaisla istui luokassa usein pää alaspäin ja entisestä rohkeasta ja sosiaalisesta tytöstä oli tullut arka, hiljainen, vaikeasti lähestyttävä ja helposti suuttuva. Kotonakin Kaisla oli erilainen kuin mitä aiemmin.



Aluksi vanhemmat luulivat sen johtuvan siitä, kun Kaisla on uudessa paikassa eikä ole sopeutunut vielä, mutta koska tätä kesti pitkään ja kouluarvosanat laskivat ja opettaja oli ottanut yhteyttä että Kaisla ei ole tullut kouluun moneen päivään, niin silloin äiti jutteli Kaislan kanssa asiasta että onko jokin vialla. Kaisla alkoi itkeä ja kertoi että häntä eri oteta mukaan, hänen kanssa ei haluta olla, hänelle naureskellaan ja että häntä haukutaan. Kaisla itki kertoessaan tätä. Äiti sanoi ottavansa opettajaan yhteyttä hän otti yhteyttä opettajaan ja kertoi tuosta kiusaamisesta. Koululle järjestettiin palaveri jossa juteltiin, että miten puuttua kiusaamiseen. Palaverissa oli mukana myös kiusaajia ja heidän vanhempiaan.



Sen palaverin jälkeen Kaisla luotti siihen, että voi mennä hyvin ja turvallisin mielin kouluun joulussa meni muuten mukavasti mutta koulupäivän loppupuolella eräs pojista sanoi "Senkin kantelupukki, sulle vielä kostetaan!" ja koulupäivän jälkeen kun Kaisla oli tullut kotiin ja ulkoulutti perheen pikkukoiria hihnassa, erään luokkatoverin 15-vuotias isoveli päästi koirat hihnasta irti karkuun ja koirat juoksivat karkuun tien yli ja sitten se 15v poika otti väkisin Kaislaa käsivarresta kiinni ja vei hänet metsään jossa oli pari muutakin isoa poikaa he porukalla hakkasivat Kaislan ja tiputtivat Kaislan metsässä olevaan vanhaan kaivoon ja jättivät sinne. Sitten pojat saivat kiinni perheen koirat ja tappoivat ne ja veivät verta vuotavat koiranraadot perheen postilaatikkoon ja kirjoittivat lapun "Teidän tyttärennekin makaa kuollena maassa".



Äiti kirkui kun näki nuo kuolleet koirat ja oli järkyttynyt asiasta ja isä soitti poliisille ja äiti ihan murheen murtama ja joutui jäämään sairaslomalle töistään ja luuli oikeasti että Kaislakin on kuollut. Poliisit etsivät Kaislaa ja kuulivat kun kaivosta lapsi huutaa apua ja poliisit hinasivat Kaislan ulos kaivosta, antoivat ensiapua ja soittivat ambulanssin. Kaislalla oli verta vuotavia haavoja ja vain viime tipassa Kaisla pelastui. Kaisla meinasi vuotaa kuviin mutta sairaalassa hän sai verensiirron ja Kaisla oli shokissa koska oli menettänyt paljon verta. Kaislalla oli myös luumurtumia. Kaisla oli useamman päivän siellä osastola ja joutui olemaan vielä muutaman kuukaudenkin koska joutui vielä leikkaukseenkin ja kädet ja jalat kipsattiin. Kaisla joutui sairaalan jälkeen sitten lasten kuntoutusosastolle ja joutui uudestaan opettelemaan kävelyn ja käsien käytön ja hän kävi myös sairaalakoulua.



Suru kuolleista koiri oli perheessä suuri ja pojat oli poliisi kuulustellut ja kun oikeudenkäynti tuli niin pojat määrättiin nuorisovankilaan. Myös kiusaajista useampi oli erotettu koulusta ja osa oli otettu huostaan. Kaisla palasi aikanaan kouluun mutta ei enää siihen luokkaan vaan erityisoppilaiden pienryhmään. Samoihin aikoihin  äiti huomasi olevansa raskaana. Hedelmöityshoidot olivat auttaneet. Seurakunta auttoi ja tuki tätä perhettä paljon. Kaisla kun oli päässyt sairaalasta, hän kävi samaa koulua kuin ennenkin mutta pienryhmässä nyt ja siellä hän sai opiskella omaan tahtiinsa.



Äiti oli raskaana ja Kaisla sai tietää saavansa pian pikkusisaruksia, kaksi pikkusisarusta koska mahassa kasvaa kaksoset. Mutta koska oli eletty niin rankkaa aikaa, niin Kaisla oli arempi kuin aiemmin, pelkäsi luokassa olevia vilkkaita poikia ja nyt oli ilmennyt sitä että entisen luokan oppilaat haukkuvat Kaislaa vammaiseksi koska Kaisla on erityisluokassa ja tönivät Kaislaa ruokalassa ja välitunneilla ja Kaisla alkoi pelätä taas koulua ja koulumatkoja.



Äiti keskusteli rehtorin ja kouluviranomaisten kanssa, että voisiko Kaisla siirtyä kotiopetukseen ja että seurakunnasta löytyy nainen joka oli järkyttynyt Kaislan tilanteesta ja nainen on ollut opettaja ennen eläkeelle jäämistään ja voisi opettaa Kaislaa kotona. Asiasta keskusteltiin ja luvattiin että kun viides luokka alkaa niin Kaisla pääsee kotiopetukseen. Kaisla oli helpottunut kun pääsee kotiopetukseen ja lisäksi äiti päätti että kun kaksoset syntyy, hän on kotiäitinä ainakin siihen asti kunnes kaksoset täyttävät kolme vuotta. Hän on samalla siinä kun hoitaa pieniä myös Kaislan tukena ja turvana.



Koirien kuolema itketti monta kuukautta mutta sitten perheeseen hankittiin uusi koira, kettuterrieri joka sai nimekseen Sampo. Sampo oli suloinen pieni koiranpentu josta oli kaikille paljon iloa. Kesäloma alkoi ja Kaisla oli helpottunut kun pääsee eroon kiusaajista ja saa olla kotiopetuksessa syksystä alkaen. Kaisla kävi myös yksityisellä terapeutilla terapiassa ja terapeutti osasi auttaa hyvin traumaattisia kokemuksia kokeneita lapsia. Kaikki vaikeat kokemukset tulivat uniinkin ja Kaisla kasteli öisin vuoteensa ja joutui yöllä käyttämään vaippoja. Kaislaa nolotti mutta sovittu että tuo vaippa-asia on vain oman perheen juttu josta ei puhuta perheen ulkopuolisille.