Kaisla ja pikkuveljet

Kaksospojat Andreas ja Joonatan syntyivät ja nyt oli tekemistä vauvojen kanssa koko perheellä. Kaisla oli nyt 10-vuotias ja tykkäsi kovasti uusista pikkuveljistä ja auttoi äitiään niiden hoitamisessa ja piteli usein pikkuveljiä sylissä. Kaisla oli arka ja pelokas rankkojen kokemuksiensa jälkeen, mutta perheen koira ja uudet pikkuveljet toivat iloa arkeen Kaislalle. Andreas ja Joonatan ovat identtiset kaksoset joista vaikeaa erottaa kumpi on kumpi mutta Kaisla oppi pian erottamaan sen.



Kaisla sai viettää kesälomaa ja syksyllä alkaisi sitten viides luokka kotiopettajan kanssa. Eläkkeellä oleva samaan seurakuntaan kuuluva leskirouva sai mielekästä tekemistä eläkepäiviinsä ja koska 10-vuotias tarvitsee myös sosiaalisia kontakteja niin päätettiin että Kaisla menee koulukiusattujen ja muiden kovia kokeneiden 10-14-vuotiaiden varhaisnuorten vertaistukiryhmään kerran viikossa.



Ryhmässä Kaisla oli aluksi arka, mutta tuli toimeen hyvin muiden lasten kanssa kun huomasi etteivät he kiusaa Kaislaa ja he itsekin tietävät miltä kiusaaminen tuntuu. Kaisla oppi vähitellen siellä olemaan luontevasti oma itsensä ja sai sieltä myös kaverin. Kaislan uusi kaveri harrasti 4H-kerhoja ja kursseja yms ja Kaisla kävi niissä kaverinsa kanssa ja koki ne kivaksi harrastukseksi. Kaislalla oli myös seurakunnasta saatuja ikäisiään kavereita joiden kanssa Kaisla oli. Yksi vertaistukiryhmästä saatu kaveri kävi luterilaisen kirkon varhaisnuorten kerhoissa ja kysyi Kaislaa mukaan niihin ja Kaisla alkoi niissäkin käydä vaikka ei olekaan luterilainen vaan mormoni.



Kotiopettaja oli oikein mukava ja Kaisla tuli opettajan kanssa hyvin toimeen ja opettaja osasi opettaa Kaislaa tosi hyvin. Tämä kotikoulu on väliaikainen ratkaisu ja tavoitteena on että kun Kaisla riittävästi toipuu traumoistaan, voi hän siirtyä jossain vaiheessa myös tavalliseen kouluun, mutta ei siihen kouluun jossa viimeksi oli vaan toiseen kouluun, samaan kouluun jota käy eräs Kaislan kaveri johon Kaisla tutustui 4H kerhossa ja joka sanoi, että hänen koulussaan ei ole kiusaamista ja Kaisla voi sinne tulla jossakin vaiheessa. Kaisla oli nyt viidennellä luokalla ja siellä pärjäsi ihan mukavasti.


Äiti hoiti kotona vauvoja ja pohdittiin sitä, että Kaisla voi kotiopetuksesta siirtyä kouluunkin sitten kun on siihen valmis. Nyt ei ollut vielä koska ajatuskin kouluun menemisestä aiheutti paniikkikohrauksia ja pahoinvointia, Kaislaa itketti ja myös oksetti ajatuskin moisesta, niin rankasti kiusattu hän oli ollut. Mutta seurakunnassa ei ollut kiusaamista eikä myöskään kerhoissa joissa Kaisla kävi. Kaisla eleli kotona ja oli iloinen kun sai olla äidin ja vauvojen kanssa päivät ja kun se kiva seurakunnan tätikin kävi joka päivä noin neljä tuntia opettamassa Kaislaa ja opetuskäyntien lisäksi oli myös etätehtäviä joita Kaisla teki. Kaisla oli pärjäävä ja omatoiminen ja jos opettaja oli reissussa niin itsenäinenkin opiskelu sujui.



Vauvat nukkuivat aluksi paljon mutta kuukausi kuukaudelta olivat yhä enemmän hereillä ja Kaisla tykkäsi osallistua niiden hoitamiseen, pidellä sylissä ja myös leikkiä vauvojen kanssa. Kaisla hali pikkuveljiään ja sylissä piteli paljon ja vanhemmista oli ihanaa nähdä miten huolehtiva isosisko Kaisla on ja miten ihana sisarussuhde hänelle on näiden veljien kanssa muodostumassa. Myös seurakunnassa kaikki huomasivat miten ihana isosisko Kaisla on.


Nyt oli äitija isä onnellisia siitä kun heillä on kolme ihanaa lasta ja vaikka aluksi oli ollut vaikeaa niin nyt oli kaikki paremmin. Silti myös vanhemmat joutuivat käymään kumpikin terapiassa koska oli ollut niin rankkaa viime vuonna että mielenterveyskin oli järkkynyt.